Kartat ovat aikansa kuvia
Alankomaalaista kartastoa Theatrum Orbis Terrarumia vuodelta 1570 on kutsuttu ensimmäiseksi uudenaikaiseksikartastoksi maailmassa. Teoksesta otettiin monilla kielillä painoksia liki vuosittain vuoteen 1612 asti. Kansalliskirjasto Kuva: Viestilehtien arkistoTutkimusmatkailija,
keräilijä ja professori Adolf
Erik Nordenskiöld syntyi 1832 Helsingissä.
Suoritti suurimman osan
tutkimuksistaan Ruotsissa mutta kouluttautui Suomessa.
Johti monia tutkimusmatkoja arktiselle vyöhykkeelle.
Purjehti ensimmäisenä
Koillisväylän, joka on pohjoisin reitti Euroopasta Aasiaan.
Unesco arvioi, että Norden-skiöldin keräämä karttakoko-
elma kuuluu ihmiskunnan
merkittävimpiin tiedon-
lähteisiin. Sitä säilytetään
Helsingin yliopiston kirjastossa.
Lähde:
www.kansallisbiografia.fi
Alttaritauluja, sodankäynnin välineitä ja mahdin osoittajia. Kartoilla on ollut monia käyttötarkoituksia. Ne kertovat usein enemmän ajan maailmankuvasta kuin maastonmuodoista.
Karttatiedon kehittyminen ja lisääntyminen avautuvat Kansallismuseon näyttelyssä tutkimusmatkailija A. E. Nordenskiöldin karttakokoelman kautta. Kansalliskirjaston kokoelma sisältää lähes 24 000 ennen vuotta 1 800 painettua karttaa.
”Taas pitkästä aikaa on mainio kokoelma esillä ja suuren yleisön nähtävillä”, näyttelyä järjestämässä ollut filosofian maisteri Leena Miekkavaara toteaa.
Miekkavaaralla on yli 50 vuoden kokemus kartoista. Hän näkee, että joka kartalla on oma tarinansa.
”Kartta on tiedonantajana ja lähteenä niin monipuolinen.”
Valtapolitiikka näkyy Miekkavaaran mukaan esimerkiksi rajoissa ja värityksissä, joihin hän kehottaa suhtautumaan varauksella.
”Ruhtinaat ja hallitsijat tilailivat itselleen karttoja. Rajoja saatettiin muunnellakin ja käsitellä oman tahdon mukaisesti.”
Näyttely alkaa antiikin ajasta, jolloin maapallo sai oikean kokonsa ja muotonsa. Välimeri ja ympäröivät joet olivat keskeisiä, koska kauppaa ja sotia käytiin vesitse.
Karttoja tehtiin esimerkiksi verotuksen ja hallinnon tarpeisiin. Roomalaiset tiekartat olivat sotilaskäyttöön. Niissä marssireitit sekä muonitus- ja majoituspisteet kuvattiin tarkasti, ja maaston muodot saivat olla vääristyneitä.
Keskiajalla kartat palasivat Miekkavaaran mukaan ”vähän pannukakkumaisiksi”, kun kirkko ohjasi karttojen laadintaa.
”Kartat olivat hyvin kaavamaisia ja symbolisia.”
Karttoja asetettiin jopa alttaritauluiksi, joista lukutaidottomat voivat oppia Raamatun tapahtumia. Paratiisi sijoitettiin usein itään ja Jerusalem kartan keskipisteeksi.
Kaukoidän ylellisyystavarat, Afrikan kulta ja kristinuskon levitys innoittivat eurooppalaisia löytöretkille. Samalla maailmankuva tarkentui ja laajeni.
Kartoista tuli 1500-luvun lopulla liiketoimintaa. Yksi syy vanhojen karttojen koristeellisuuteen on Miekkavaaran mukaan kilpailu.
”Karttahuoneet halusivat tarjota mahdollisimman upeita karttoja, että ne menisivät kaupaksi. Jos rikas ruhtinas halusi oman kartaston, sen piti olla näyttävä.”
Karttoja koristavilla kuvilla ei ollut aina varsinaista tarkoitusta.
”Joillakin kuvilla täytettiin valkeita paikkoja, kun ei ollut oikein tietoa.”
Näyttelyssä voi seurata, kuinka Suomi tulee vähitellen karttoihin. 1400-luvulla käsitys pohjolasta selkeni ja saarena pidetyt Pohjoismaat ymmärrettiin niemimaaksi.
EMILIA LAVONEN
”Avartuva maailma – Kartta-aarteita A. E. Nordenskiöldin kokoelmasta” -näyttely on esillä Suomen kansallismuseossa 27. lokakuuta saakka. Suomalaisen kirjallisuuden seura julkaisi samannimisen uutuuskirjan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
