Tutkimus: Kekomuurahaiset ovat pohjoisten havumetsien merkittävimpiä lajeja ja monimuotoisuuden ylläpitäjiä

Muurahaiskeot ovat vakaita elinympäristöjä. Niissä on korkea ja säädelty lämpötila, runsaasti ravintoresursseja sekä suojaa pesien ulkopuolisilta pedoilta ja vaihtelevilta sääolosuhteilta. Kuva: Kari Salonen

Kekomuurahaisten pesät pitävät sisällään lajirikkaan yhteisön hyönteisiä ja muita selkärangattomia. Turun yliopistossa väittelevä Salla Härkönen tarkasteli väitöstutkimuksessaan kekomuurahaisten pesävieraslajistoa sekä lajimäärään ja esiintymiseen vaikuttavia tekijöitä. Näytteitä kerättiin Turun ja Kuopion seuduilta.

"Tutkimuksissani määritettiin kaikkiaan yli 80 kekomuurahaispesistä löytynyttä lajia, mukaan lukien 26 myrmekofiiliä eli muurahaisista riippuvaista lajia. Kovakuoriaisia löytyi 42 lajia, joista 21 oli myrmekofiilejä. Tuhatjalkaiset, hämähäkit ja pistiäiset olivat myös hyvin edustettuina", Härkönen kertoo.

Formica rufa -ryhmän kekomuurahaisia on Suomessa viittä eri lajia. Ne ovat boreaalisten metsien ekologisesti merkittävimpiä lajeja.

Kekomuurahaisilla on muun muassa tärkeä rooli metsäluonnon monimuotoisuuden ylläpitäjinä, sillä niiden pesät pitävät sisällään lajirikkaan yhteisön hyönteisiä ja muita selkärangattomia.

Härkönen havaitsi väitöstutkimuksessaan, että kekomuurahaisten pesävieraiden lajimäärä ja esiintymistodennäköisyys laskivat kekojen eristyneisyyden kasvaessa. Myös ympäristön muutoksilla voi olla vaikutusta pesävieraisiin, vaikka ne ovatkin kekojen sisällä hyvin suojattuja ulkoisilta tekijöiltä.

Sekä muurahaisista riippuvaiset lajit että muurahaisista riippumattomat lajit saattavat kokea keot parempilaatuisina elinympäristöinä ympäröivään metsämaastoon verrattuna.

Keot ovat vakaita ympäristöjä, joissa on korkea ja säädelty lämpötila, runsaasti ravintoresursseja sekä suojaa pesien ulkopuolisilta pedoilta ja vaihtelevilta sääolosuhteilta, Härkönen selittää.

Salla Härkönen esittää väitöskirjansa tarkastettavaksi lauantaina 9.12. Turun yliopistossa.