UUTISTAUSTA Kauppapolitiikan supervuosi
On menossa kauppapolitiikan huippuvuosi. Alueellisia kauppa- ja investointisopimuksia sorvataan kuumeisemmin kuin koskaan. Lisäksi loppuvuodesta yritetään kursia kasaan toistakymmentä vuotta kestänyt Dohan kierros, jota on neuvoteltu Maailman kauppajärjestön WTO:n puitteissa.
Liikkeellä on varsinkin kauppavirtojen suurikaksikko: EU ja Yhdysvallat, joille kummallekin olisi oman väsähtäneen talouden piristämiseksi välttämätöntä helpottaa kaupankäyntiä.
Maailmantilaston kolmonen Kiina ei vielä ole lähtenyt sanottavasti virallisiin pöytiin. Se ei suinkaan tarkoita, etteikö Kiina olisi liikkeellä.
Maailman suurimmalla kansalla on päinvastoin tiheä kahdenvälisten tiiviiden suhteiden verkosto juuri siellä, missä talouskin ottaa nopeimpia askeleitaan eli etenkin Intian valtameren molemmilla rannoilla Afrikassa ja Aasiassa.
Yhdysvalloissa päästiin pitkän sisäpoliittisen suhmuroinnin jälkeen tositoimiin, kun presidentti Barack Obaman hallinto sai viime kuussa kongressissa läpi kauppapoliittiset neuvotteluvaltuudet.
USA:ssa tärkeyslistan kärjessä on Tyynenmeren ”valloitus” eli niin sanottu TPP-sopimus. Jos sitä ei pikapuoleen synny, käy aika myös Atlantin ylittävän TTIP-sopimuksen kanssa kortille.
Kahdeksatta vuotta kasattu TPP ei ole valmis, vaikka tämän viikon kokouksen Havaijilla piti olla vain loppusinetti.
Syitä neuvotteluiden mutkikkuuteen voi hakea ainakin katsomalla, miten sekalainen seurakunta on koolla.
Mukana on Etelä-Amerikan köyhimpiin kuuluva Peru ja keskisarjalainen Chile, halpatuotannolla kilpailemaan pyrkivät Meksiko ja Vietnam, kehittyvien kelkkaan niin ikään yrittävä Malesia, Aasian pankkimaailman keskus Singapore, etenkin elintarvikesektorilla protektionistinen Japani ja merkittävät maatalouden viejät Australia, Kanada, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat.
Tusinan täydentää veroparatiiseihin luettava pikkuruinen Brunei, joka sijaitsee Borneon saarella Malesian kainalossa.
Amerikkalainen taloustieteen nobelisti Paul Krugman niputti kauppaneuvotteluiden ydinongelman osuvasti toukokuussa New York Times -lehdessä.
TPP:n kannattajat välittävät sopimuksesta virheellistä tietoa, mikä on vain omiaan lisäämään epäluottamusta. Sopimusta koetetaan myydä viennin lisäämisen nimissä, vaikka se koskettaa myös investointeja ja tekijänoikeuksia, hän kirjoitti.
Amerikkalaisia huolettavat myös työntekijöiden oikeudet ja ympäristökysymykset.
Mielenkiintoinen uusi mutka matkaan paljastui viime viikolla. Amerikkalaisen Politico-lehden saamien tietojen mukaan Yhdysvallat painaa tekijänoikeuksia ja tuotemerkkejä koskevia sopimuskohtia muotoon, jossa eurooppalaisten elintarvikkeiden nimisuojaa ei hyväksyttäisi.
Neljällä TPP-maalla (Chile, Kanada, Peru ja Singapore) on jo EU:n kanssa sopimus, jossa muun muassa parmankinkun ja erilaisten juustojen alkuperäsuoja tunnustetaan.
Pistää kysymään, jäävätkö niin ”T-peepee” kuin ”T-tippi” historiakirjoihin hassuiksi, toteutumattomiksi kirjainlyhenteiksi. Se tarkoittaisi Yhdysvaltain mutta myös EU:n taktiikan murentumista entisestään suhteessa Kiinan kaikkialle ulottuvaan myyräntyöhön.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
