Lapin väki pakosalla LUKENUT MIES
Syksyllä käynnistynyt 1944 Lapin sota tarjoaa kiistattoman vertailukohdan nykypäivään.
Huomattava osa Lapin asukkaista pakeni sotaa Ruotsiin. Monen matka suuntautui myös muualle Suomeen.
Vaikka ihmiset siirtyivät kotiseudultaan viranomaisten määräyksestä, evakuoituina, pakolaisia evakot siitä huolimatta olivat.
Toimittaja Veikko Erkkilän ja tohtori Pekka Iivarin kirja tarjoaa monipuolisen kuvan Lapin ihmisten kohtaloista ja tunnelmista suuressa mullistuksessa.
Muistikuvat ovat 70 vuoden jälkeen tietysti epätarkkoja. Itselle tärkeimmät asiat jäivät kullekin toki ikiajoiksi mieleen. Armeliaasti aika myös kultaa muistoja, vaikka pakolaisten kohtelu ei aina herttaista ollutkaan.
Lapin evakuoinnissa oli kaksi vaihetta. Syyskuun alussa tyhjennettiin itäisen Lapin kuntia Neuvostoliiton miehityksen pelossa. Sitten oli kiire tyhjentää läntinen puoli, ennen kuin tosi rytinä saksalaisten kanssa alkoi.
Omina pohdintoinaan tekijät kyselevät, oliko täydellinen evakuointi turha, koska saksalaiset olivat kohdelleet suomalaisia hyvin?
Mutta kun aseveli muuttuu viholliseksi, myös sotilaiden kanssa elävien siviilien asema muuttuu. Onneksi Suomen viranomaiset kantoivat vastuunsa.
Pöhköltä tuntuu tekijöiden arvelu, että Lapin sota oli vain Stalinin juoni, jolla Suomi saatiin luisumaan läntisestä perheestä itäryhmään.
Eihän Suomi koskaan ole kuulunut mihinkään itäryhmään. Suomi oli silloin sen Saksan liittolainen, joka oli sodassa läntisen perheen eli Yhdysvaltain ja Britannian kanssa.
Pekka Alarotu
Veikko Erkkilä ja Pekka Iivari:
Jätetyt kodit, tuhotut sillat.
Lapin sodan monta historiaa.
432 sivua. Otava.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
