PASSIPAIKALLa Puoluejohtaja päättää
Kun keskustan puheenjohtaja, pääministeri Esko Aho vuonna 1992 määräsi ministeri Kauko Juhantalon eroamaan hallituksesta, presidentti Mauno Koivisto suuttui. Presidentin mielestä ministerin epäluottamuksen toteamisen piti olla eduskunnan asia.
Myöhemmin eduskunta kyllä erotti äänestyksen jälkeen Juhantalon kansanedustajan tehtävistä. Sekin meni väärin. Kansanedustajat valitsee Suomen kansa. Eduskunta ei ole itseään valitseva elin kuten on monen suuren pörssiyhtiön hallitus.
Esko Ahon ratkaisusta kuitenkin muodostui uusi käytäntö. Nykyään ministerit valitsee ja erottaa puolueen puheenjohtaja, kuten esimerkiksi Suvi Linden (kok.) ja Ilkka Kanerva (kok.) ovat havainneet. Pääministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk.) erotti itsensä hivenen ennen kuin eduskunta olisi antanut hänelle epäluottamuslauseen.
Kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.) saa jatkaa toistaiseksi, koska vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö ja pääministeri Jyrki Katainen (kok.) niin päättivät.
Kaikkien puolueiden kansanedustajat julmistelevat, että Hautalan olisi pitänyt erota. Miksi he eivät itse mittauta Hautalan luottamusta täysistunnossa, kuten oikeassa parlamentarismissa tapahtuu?
Vedotaan Ruotsiin, jossa ministerit kuulemma eroavat pienimmästäkin rikkeestä. Mona Sahlinkin (sd.) suklaapatukan takia.
Suklaapatukka katkaisi kamelin selän, mutta emme tiedä mitä kaikkea muuta selkään oli kertynyt. Mona Sahlin oli silloin median lemmikki ja pääministerikisan ylivoimainen suosikki. Puolueteknikko Göran Perssonilla (sd.) ei tasamaalla ollut hänen kanssaan mitään mahdollisuuksia.
Niin vain Göran Perssonista tuli pitkäaikainen sattumapääministeri. Sadan vuoden kuluttuakin voitto selitetään suklaapatukalla, koska kansa rakastaa makeita huijauksia.
Edellisen oikeusministerin Tuija Braxin (vihr.) jäljiltä syntyi harvinaisen paljon sekundalakeja. Esimerkiksi tällä viikolla valiokuntaan lähetettiin massiivinen esitutkintalain korjausesitys, vaikka Braxin tekele astuu voimaan vasta 2014.
Veteraaniedustaja Ben Zyskowicz (kok.) käytti varmaan yhden tämän vaalikauden loisteliaimmista puheenvuoroista runtatessaan sekä Braxin esitutkintalain että nykyisen ministerin Anna-Maja Henrikssonin (r.) korjausesityksen.
Zyskowiczin mukaan eduskunnan perustuslakivaliokunta on antautunut liikaa muutaman asiantuntijaprofessorin vietäväksi. Nämä ”perusoikeusfundamentalistit” puolustavat enemmän rikollisten kuin rikoksen uhrien ihmisoikeuksia.
Eduskunnan jämerä poliisisiipi piti erityisen vaarallisena, että rikolliselle on ilmoitettava hänen joutuneen kiinni vasikoinnin tai poliisin peitetoiminnan kautta. Väkivallan asiantuntijat totesivat, että se merkitsee todellisuudessa kidutuksia ja kuolemantuomioita, ei rikollisille vaan ilmiantajille ja peitepoliisin perheenjäsenille.
Nykyisten poliisiedustajien eturivi, ylikomisario Kari Tolvanen (kok.), komisariot Markku Mäntymaa (kok.) ja Tom Packalen (ps.) sekä ylikonstaapeli Kalle Jokinen (kok.) ovat aivan toista maata kuin edellisen eduskunnan mukavat poliisit. Oikeusministeri Henriksson kehotti heitä tuomaan rohkeasti näkemyksensä esille lakivaliokunnan käsittelyssä.
Zyskowicz tosin epäili, ettei lakivaliokunnalle jää paljon mahdollisuuksia, kun perustuslakivaliokunnan 2–4 asiantuntijaa taas sitovat sen kädet.
Lakivaliokunta käsittelee yhteiskunnan toiminnan kannalta aivan keskeisiä asioita. Se on silti eduskunnan arvaamattomimpia toimielimiä. Kokeneet kansanedustajat karttavat työlästä lakivaliokuntaa kuin ruttoa. Se kootaan joka vaalikausi lähes puhtaasti ensikertalaisista.
Onneksi valiokuntaa johtaa entinen sisäministeri Anne Holmlund (kok.), joka on moneen kertaan osoittanut kylmähermoisuutensa. Toisaalta päähallituspuolue kokoomus saa kerrankin elämöidä rauhassa, kun se ei ole asiasta vastuussa.
PEKKA ALAROTU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
