LUKENUT MIES Katse ylöspäin
Teemu
Selännettä
tai Matti Nykästä
ei ehkä aivan
yleisesti
mielletä eliittiin.
Yleisen hokeman mukaan me kaikki suomalaiset olemme tavallisia pulliaisia, yhtä suurta keskiluokkaa. Tasapäisyyttä ikävystymiseen asti.
Tarkemmin katsoen erilaisia eliittiporukoita löytyy mitä ihmeellisimmillä mittareilla.
Professori Laura Kolbe lohduttaakin kaikkia romantikkoja ja luokkakateudessaan kiehuvia. Vaikka yhteiskunta muuttuisi miten, aina on yläluokkia ja eliittejä.
Historiallinen ylin sääty, aatelisto on tosin menettänyt suuren osan merkityksestään, vaikka se edelleen kokoontuu Ritarihuoneella tanssiaisiinsa.
Aateliston aseman romutti tiedon tarpeen huikea kasvu. Ylimpiä virkamiehiä ei enää voitu nimittää syntyperän vaan opillisen ja taidollisen pätevyyden perusteella. Koulutus on ollut väylä sosiaaliseen nousuun, kunnes ammattikunnat taas ovat jähmettymässä.
Kolbe etsiskelee ympäri yhteiskuntaa nykyisiä eliittiryhmiä. Tuskin hän aina on vakavissaan. Teemu Selännettä tai Matti Nykästä ei ehkä aivan yleisesti mielletä eliittiin, vaikka autoja tai vaimoja on enemmän kuin lääkäri määrää.
Kolbe myös arvelee Suomen kansan kaipaavan omia kuninkaallisia, koska aihepiirin tarinat kiinnostavat suunnattomasti. Suomalainen näkee viikossa televisiosta kymmenittäin murhia, mutta ei hän riennä suin päin tappamaan vihamiehiään.
Rajoituksensakin Kolbella on. Hän uskoo eliitin syntyvän edelleen Helsingin yliopistossa. Esimerkiksi tämän vaalikauden ministereiden akateemisen tutkinnot on suoritettu enimmäkseen jo muualla.
Eliittisukujemme pysyvyydestä olisi kiintoisaa tietää enemmän.
Esimerkiksi maailman kuuluisimpien yrittäjäsukujen kohtaloista ilmestyi muutama vuosi sitten kirja suomeksikin.
PEKKA ALAROTU
Laura Kolbe: Yläluokka.
Olemisen sietämätön vaikeus.
257 sivua. Kirjapaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
