Rehuviljasta haetaan apua kotoiseen valkuaispulaan
Gm-
lajikkeiden
hyväksyminen on tehty EU:ssa niin vaikeaksi, ettei
kukaan siihen
ryhdy.«
TAMPERE (MT)
Suomalaisen viljan tulevaisuuden markkinoita mietittiin torstaina PI-forumissa Tampereella. Eurooppalainen ja myös suomalainen karjatalous nojaa tuontivalkuaiseen ja soijaan. Karjatalous olisi erilaista ilman halpaa soijaa.
Johtaja Leif Liedes Raisioagrosta pohtii, voitaisiinko ainakin osa soijan tuonnista korvata laadukkaalla rehuviljalla. Hän laski, että prosentin korotus rehuohran valkuaiseen vähentäisi soijan tuontia 50 miljoonaa kiloa.
Valkuaisrehuja tuodaan yli 300 miljoonaa kiloa vuosittain.
Johtaja Tarmo Kajander Hankkijalta näki rehuviljojen laatuhinnoittelun kehittämisen varteenotettavana vaihtoehtona.
Valkuaispitoista rehuviljaa kysytään ja karjatilat haluavat laadukasta viljaa.
Rehuviljalle tarvitaan taloudellisia kannusteita, jotta sen viljelyyn halutaan erikoistua. Valkuaistilanteen korjaaminen vaatii panostusta.
”Eivät ulkopuoliset sitä tee”, professori Jyrki Niemi MTT:ltä muistutti.
Jalostuksella ei ole tarjota patenttilääkettä valkuaispitoisuuden nostoon, toteaa toimitusjohtaja Markku Äijälä Borealilta. Vain muutama vuosi sitten linjattiin, ettei rehuvehnää ryhdytä erikseen jalostamaan, vaan tarve voidaan tyydyttää myllyiltä yli jäävällä viljalla.
Geenimuuntelukaan ei ole patenttilääke, vaikka valtaosa paikalla olleista piti sitä mahdollisuutena ja joka toinen oli valmis kokeilemaan gm-lajikkeita.
Gm-lajikkeiden hyväksyminen on tehty EU:ssa niin vaikeaksi, ettei kukaan siihen ryhdy, Äijälä sanoi.
Niemi on huolissaan EU:n gm-linjasta. Eurooppa jää jälkeen muusta maailmasta, kun alaan ei investoida.
Professori Juha Helenius Helsingin yliopistosta pohti maailman ruokahuoltoa.
”Pellot on syytä pitää viljelyssä ja sato korjata.”
Hän pitää huolestuttavana, jos Ruotsin tie yleistyy. Ruotsi tuo jo puolet ruuasta.
”Ei voi olla niin, että lusikka pistetään toisen riisikuppiin.”
Helenius ravisteli tilakoon kasvattamistrendiä ja piti nykyistä perheviljelmäkokoa sopivana Eurooppaan, mikäli halutaan tuottaa tasaisia vehnäsatoja vuodesta toiseen.
Iltapäivä oli varattu EU:n yhteisen maatalouspolitiikan, capin, uudistukselle, josta ei juuri uutta asiaa löydetty. Cap-tuen yksityiskohdat ovat auki, sillä kansalliset päätökset puuttuvat.
Suurin murhe liittyy byrokratiaan, jota uudistus kasvattaa päinvastaisista lupauksista huolimatta. Paperityötä, valvontoja ja tarkastajia on tulossa lisää.
Maatalousekonomisti Tapani Yrjölä PTT:stä pitää huolestuttavana, että uudistus kutistui eikä enempää saatu aikaan. ”Paineet seuraavaan, vuoden 2020 uudistukseen, kasvavat, siitä on pakko tulla iso.”
Europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki (kesk.) nosti esille EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppaneuvottelut. Ne tulevat olemaan keväällä valittavan EU-parlamentin tärkein maatalousasia.
”Paimentamista riittää kaikille, myös tuottajajärjestöille.”
Elintarvikekauran hometoksiinirajoja on jouduttu tiukentamaan, jotta voidaan varmistaa, että vilja täyttää elintarvikkeiden EU-vaatimukset, toteaa erityisasiantuntija Jens Meyer Bruggen KG:stä Saksasta.
Bruggen on suurimpia, ellei suurin, suomalaisen elintarvikekauran ostaja. Vuosiostot lähentelevät sataa miljoonaa kiloa, mistä pääosa tulee Rauman kautta.
Yli 75 prosenttia Bruggenin käyttämästä kaurasta tulee Suomesta.
Suomessa ja Ruotsissa kauraa viljellään rehuksi ja elintarvikkeeksi, kun Saksassa satoa ei erotella.
Meyerin mukaan hyväksymisraja on pudotettu 1 400 mikrogrammaan kilossa, kun EU-raja on 1 750 mikrogrammaa. Toksiineista on riesaa joka puolella.
”Puolasta on saatu vain pari kuormaa tänä vuonna ja muuallakin pitoisuudet ovat nousseet viime vuosina.”
Meyer näkee puutteena, ettei toksiineja pystytä mittaamaan heti pellolla.
VEIKKO NIITTYMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
