Biotalousala selvitti: Huoltovarmuus edellyttää vähäliikenteisen tieverkon korjaamista – kriittisten kuljetusten kustannukset voivat kaksinkertaistua

Biotalousalan mukaan vähäliikenteisten teiden ylläpitoon on kohdennettava perusväylänpidon määrärahoja huoltovarmuuden turvaamiseksi. Kuva: Markku Vuorikari

Vähäliikenteisen tieverkon merkitys huoltovarmuudelle on korostunut Venäjän hyökkäyssodan aiheuttaman energiakriisin myötä. Puun tuonnin loppuminen Venäjältä luo lisäpaineita kotimaisen puun ja turpeen käyttöön, mikä lisää raskasta liikennettä vähäliikenteisillä teillä.

Taloustutkimuksen selvityksen mukaan liikennesuoritteet ja kuljetusten yksikkökustannukset nousevat voimakkaasti. Ainespuun kuljetuskustannukset nousevat nykytasosta 63 prosenttia, energiapuun 98 prosenttia sekä hakkeen ja purun 59 prosenttia vuoteen 2025 mennessä. Vastaavasti maataloustuotannon kuljetuskustannukset nousevat 54 prosenttia.

Kuljetuskustannuksia kasvattavat paitsi yksikkökustannusten nousu, myös lisääntyvät kuljetusmäärät, kasvavat kuljetusmatkat sekä siltojen ja teiden kantavuusrajoitusten aiheuttamat kiertoreittien lisäkilometrit.

Ainoastaan turpeen kuljetuskustannusten arvioidaan pysyvän nykyisellään yhden prosentin suuruisena johtuen energiaturpeen käyttömäärän romahtamisesta.

Biotalousalan mukaan nykytilanteessa tulee panostaa huoltovarmuuteen ja hillitä huoltovarmuuskriittisten kuljetusten kustannusten voimakasta nousua. Perusväylänpidon määrärahoista tulee kohdentaa vuosittain vähintään 310 miljoonaa euroa vähäliikenteiselle tieverkolle ja erityisesti painorajoitettujen siltojen korjauksiin. Esitys on toimitettu varautumisen ministerityöryhmälle.

Taloustutkimus selvitti lisääntyvien kuljetusten vaikutuksia vähäliikenteiselle tieverkolle. Tutkimuksen tilasivat Bioenergia ry, Koneyrittäjät ry, Metsäalan Kuljetusyrittäjät, Metsäteollisuus ry, MTK ja Valio. Selvitys kattaa huoltovarmuuskriittisten alojen, kuten energia- ja metsäteollisuuden sekä elintarviketeollisuuden ja maatalouden toiminnan.