Onko meistä tulossa maailman sisuttomin kansa? Nyt havuja perkele!

Suomalaisnuorten osaamistason lasku ei valitettavasti ole enää uutinen. Tuoreimman Pisa-tutkimuksen päätutkimuskohteena olivat luonnontieteet. Tuloksia on sulateltu reilu viikko, ja lohdullista on, että suomalaiskoululaisten osaaminen on laskusuunnasta huolimatta 91 osallistujamaan joukossa yhä hyvällä tasolla. Kärjessä on Kiina perässään joukko muita Itä-Aasian maita.

Vaikka Suomi pärjää myös esimerkiksi lukutaidossa ja matematiikassa, heikosti menestyvien oppilaiden osuus on jatkanut kasvuaan ja erinomaisesti menestyvien oppilaiden osuus vähentynyt nopeammin kuin vertailumaissa keskimäärin. Myönteistä on koulujen välisten erojen vähäisyys.

Huolestuttavinta eivät välttämättä ole oppimistulokset, vaan suomalaisen myytin osoittautuminen myytiksi. Tutkimus nimittäin kertoo suomalaisnuorten uskon sinnikkyyteensä romahtaneen. Reilusti alle puolet suomalaisnuorista kertoo yrittävänsä entistä kovemmin, jos työ alkaa tuntua haastavalta. Luku on alin kaikista tutkimukseen osallistuneista maista. Oppimiseen tarvitaan sinnikkyyttä ja kykyä sietää hankalia hetkiä. Suomalaiskoululaiset tunnistavat motivaation merkityksen, mutta keinot sen ylläpitoon vastoinkäymisten hetkellä puuttuvat.

Lukutaidon ja sisukkuuden heikentymistä on selitty älylaitteiden aiheuttamalla keskittymiskyvyn rapautumisella. Arviossa lienee osa totuutta, eikä koulujen kännykkäkieltoa ole turhaan kiitelty. Selitys on kuitenkin liian helppo, sillä kännyköitä räplätään muissakin maissa.

Voisiko olla niin, että arki on Suomessa muuttunut jo liian vaivattomaksi ja vaatimustaso matalaksi? Ratkaisut ongelmiin voi pyytää tekoälyltä ja tylsyyttä karkottaa sosiaalisessa mediassa. Miksi suotta ponnistella, jos ilmankin pärjää yhteiskunnan ottaessa tarvittaessa kopin.

Myöskään tämä selitys ei täysin päde, sillä esimerkiksi viimeisimmässä Nuorisobarometrissa korostuvat lorvailun sijaan nuorten kokemat suorituspaineet. Yhä useampi nuori kokee loppuelämän suunnan määrittyvän niin aikaisin ja ulkopuolisten tekijöiden sanelemana, ettei siihen vaikuttaminen ole enää omissa käsissä.

Suomalaista sisua on kuvailtu puskemiseksi vaikka läpi harmaan kiven. Nykynuorista käsitys saattaa maistua vanhanaikaiselta. Hyvä kysymys onkin, onko puskemisessa tolkkua, koska fiksumpaa on kiertää este. Sinnikkyyden puutetta eivät ole luovat, aiempaa helpommat ratkaisut, vaan kiven taakse jumiin jääminen kohtaloaan voivottelemaan. Meidän nuoruutemme jo ohittaneiden on turha käyttää aikaamme nuoren sisun vähenemisen taivasteluun. Mitä vanhemmat edellä, sitä nuoret perässä. Sisukkaiden sukupolvien kasvattaminen kannattaa aloittaa vilkaisemalla peiliin.

Kirjoittaja on MT:n vastaava päätoimittaja