Tekikö tien monttu vahinkoa autoosi? Tienpitäjä voi olla korvausvelvollinen, mutta vain jos olet noudattanut liikennesääntöjä

Päällystevaurioista varoittaminen tarkoittaa, että tienkäyttäjän pitää olla varovaisempi tiellä liikkuessaan. Merkki ei täysin vapauta tien kunnossa pitäjää vastuusta tien kunnon aiheuttamista vahingoista. Kuva: Jarkko Sirkiä

Kevät on kelirikon ja muiden tievaurioiden sesonkiaikaa. Rospuutto, routamontut ja muut reiät sora- tai pinnoiteteissä aiheuttavat pahimmillaan vaurioita myös autolle.

Tällaisessa tilanteessa tien ylläpidosta vastaava taho voi olla korvausvelvollinen tienkäyttäjän autolle käyneistä vahingoista.

Jos tie on valtion kunnossapitovastuulla oleva maantie, käsitellään korvaushakemus Lapin ely-keskuksessa.

”Vuosittain koko Suomen maantieverkolta tulee vahingonkorvaushakemuksia keskimäärin noin 2 000 kappaletta”, kertoo Lapin ely-keskuksen vahingonkorvausasioiden ryhmäpäällikkö Hilla Raivio.

Hakemusten määrä vaihtelee jonkin verran vuosittain. Tänä vuonna hakemuksia on tullut jo vajaat tuhat.

Alueellisesti eniten hakemuksia tulee sieltä, missä myös liikennettä on eniten. Uudenmaan alueelta hakemuksia tulee 30–40 prosenttia kaikista hakemuksista.

”Yleisin vahinko, johon haetaan korvausta, on päällystetyllä tiellä kuoppaan ajamisen seurauksesta rikkoutuneet renkaat ja vanteet. Näin on myös talviaikaan, sillä vilkkaasti liikennöidyt tiet ovat talviaikaankin asfalttipinnalla, tai varsin vähäisen lumipolanteen peittämiä”, Raivio kertoo.

Päällystevaurion taustalla on yleensä useita syitä, kuten sää- ja keliolosuhteet, liikennemäärä sekä päällysteen yleinen kunto.

Lapin ely-keskukselle saapuneet hakemukset käsitellään yksitellen tapauskohtaisesti. Kuva: Jarkko Sirkiä

Se, saako tienkäyttäjä sattuneesta vahingosta korvausta riippuu useammastakin tekijästä.

”Olennaista on vahingonkorvauslainsäädännön edellyttämän tuottamusvastuun selvittäminen”, Raivio selittää.

”Pyydämme jokaisesta tapauksesta urakoitsijan ja urakan valvojan kirjalliset lausunnot, joista selviää, miten ja mitä toimenpiteitä tiellä on suoritettu. Jos havaitaan, että tien kunnossapitotoimenpiteet on tehty puutteellisesti tai huolimattomasti, se voi olla korvauksen saamisen peruste.”

Pelkkä todistettava vika tiessä ei korvaukseen riitä, vaan vahingon syyksi pitää olla osoitettavissa kunnossapitäjän huolimattomuus tien hoidossa. Laki sallii maantien kunnossapitoon ajallista tai paikallista vaihtelua kohtuullisissa määrin.

Vahingonkorvausasioiden käsittelyaika on keskimäärin 3–4 kuukautta, sillä hakemukset tutkitaan yksitellen, ja tien kunnossapidosta hankitaan tarvittavat lausunnot.

Tilastollisesti noin joka viides korvaushakemus hyväksytään. Korvaussumma vaihtelee vahingon mukaan, mutta lain ja oikeuskäytännön mukaan vahinko korvataan niin, että vahingon kärsinyt ei häviä tai myöskään hyödy korvauksesta.

Myös kuljettajan oma toiminta vaikuttaa siihen, voiko sattuneesta vahingosta saada korvausta. Kuskin täytyy aina noudattaa liikennesääntöjä ja olosuhteiden mukaista huolellisuutta.

Tässä esille nousee esimerkiksi se, onko tienpinnan vaurioista varoitettu liikennemerkillä.

Varoitusmerkki ei automaattisesti vapauta tienhoitajaa vastuusta. Jos tällainen merkki kuitenkin on, tulee tienkäyttäjän ottaa sekin ajossaan huomioon. Tätäkin arvioidaan hakemuksen käsittelyssä.

Korvauksitta jää, jos vahinkojen syy-yhteyttä ei pysty osoittamaan tienpidon puutteisiin.

Käytännössä näin on usein esimerkiksi silloin, jos vika tulee ilmi vasta seuraavassa määräaikaiskatsastuksessa, ne ovat syntyneen pitkän ajanjakson aikana, tai niiden tarkka tapahtuma-aika ja -paikka ei ole tiedossa.