Oikeinpaljon värejä
Millaisia kuvakirjoja sokeat lapset lukevat? Sitä pohdimme toimituksessa, kun vasta suunnittelimme juttukeikkaa Celiaan. Kuvaaja ja minä pelkäsimme, että kirjat olisivat tylsännäköisiä ja koostuisivat valkoisista kohokuvista.
Väärin meni!
Kirjat ovat mahdollisimman värikkäitä. Kohokuvia niissä kylläkin on.
”Monella lapsella voi olla näönrippeitä jäljellä, ja he erottavat useimmiten kirkkaat värit. Siksi kirjoissa on oltava hyvät väri- ja pintakontrastit”, selittää lastenkirjastonhoitaja Irmeli Holstein.
Useimmat koskettelukirjat saadaan lahjoituksina, ja peräti kolmasosa Celian noin 800 koskettelukirjasta on opinnäytetöitä. Osa on käännetty muilta kieliltä suomeksi.
Koskettelukirja voi olla joko kangasta tai pahvia. Pikkulasten kirjat valmistetaan Suomessa tavallisesti kankaasta. Alaluokkalaisille taas tehdään kirjoja, joissa on pistekirjoituksella kirjoitettu lyhyt tarina ja sen joukossa pahvisia kohokuvia.
Holstein harmittelee koskettelukirjojen huonoa saatavuutta. Kun näkevät lapset voivat hakea lähikirjastosta kymmenen kuvakirjaa kerrallaan lainaan, Celia lähettää tilauksesta yhden tai kaksi kirjaa samaan perheeseen.
Lainaajia on paljon lainattavien kirjojen määrään verrattuna, sillä koskettelukirjoja käyttävät myös moni- ja kehitysvammaiset.
”Kaikki lapset tarvitsevat kuvakirjoja. Niiden kautta lapset oppivat tulkitsemaan ja hahmottamaan ympäröivää maailmaa”, Holstein sanoo.
HELI VIRTANEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
