Ahneus on perisynti
jauhiaisen pussista
Varhaisessa kristillisessä kasvatuksessa käytetty paheiden luokitus perustui seitsemään kuolemansyntiin. Kuolemasynnit olivat ylpeys (turhamaisuus), kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo.
Maailman talouden on vallannut viimeisen tai viimeisten vuosikymmenten aikana silmittömän ahneuden perisynti. Mistä muusta on kysymys silloin, kun mikään ei tunnu riittävän? Jos tulot eivät ole riittävän suuret, otetaan velkaa niin, että päästään tyydyttämään milloin mitäkin ”ylensyöntiä tai himoa”.
Kollektiivisen ahneuden ilmenemismuotoja ovat niin julkisen hallinnon voimavaroja suurempi kuluttaminen kuin korporaatioiden taakse kätkeytyvä tulotason ja muiden etuuksien todellista jaettavaa satoa suurempi kasvutarve.
Yksilötasolla pyrkimys parempaan ja parempaan näkyy siinä, että otetaan surutta lainaa ilman pienintäkään laskukoneharjoitusta. Mitä muuta voi sanoa siitä Ruotsista kantautuneesta tiedosta, että parempi ja suurempi asunto on saatava vaikka takaisinmaksuaika venyisi 120 vuoteen.
Suomessa on ollut viime vuosina tapana irvailla kreikkalaisille, hispaaneille sun muille yli varojen elämisestä. Eihän se irvailu tietenkään aiheetonta ole.
Irvailun keskellä unohtuu katsoa metsää puilta. Suomi itse eli kymmenvuotisjakson (1980–1990) käsittämättömässä kulutuksen huumassa. Ilman omaa valuuttaa ja sen mukanaan tuomaa devalvaatiomahdollisuutta Suomi olisi ollut 90-luvun alussa konkurssissa.
Suomen onni oli se, että ulkoinen velkaantuminen oli tuolloin kohtuullinen, kuin myös se, että julkinen velka oli tuolloin hyvin alhainen.
Koko vuosikymmenen aikana keskimääräinen kansantuotteen kasvu oli vuotta kohden 3,15 %. Samanaikaisesti vuosittainen palkkatason nousu oli 7,9 %. Kun sekään ei riittänyt ahneuden perisynnin vaivaamalle kansakunnalle, lisättiin vuosittaista lainakuormaa peräti 14,3 %.
Luultiin ajavamme ensimmäisen luokan vaunussa kohti paratiisia. Tosiasiassa kyyhötimme härkävaunuissa kohti katastrofia.
D-lääkkeen turvin meni vuosikymmen. Todella hyvin. Sitten taas unohtui härkävaunujen ahtaus. Alkoi sama kierre kuin ykkösluokan matkalla 80-luvulla.
Kansantalouden kakku on 2000-luvulla kasvanut vain puolet (1,35%) 80-luvun vauhdista. Palkkataso on kuitenkin jälleen kasvanut noin tuplan (3,26%) kakun kasvuun verrattuna. Huittisten hullun miehen opit eivät ole tehonneet tälläkään vuosikymmenellä. Tienaaminen ei ole riittänyt syömiseen. On syöty tulevaisuuden tienestejä.
Kun käytettävissä oleva tulo per kotitalous oli vuonna 2002 Suomessa 28 700 euroa (1 103 e per hlö per kk), kotitalouden lainakanta oli tuolloin 20 600 euroa. Velka suhteessa tuloon oli 72 %. Viime vuonna keskimääräisen kotitalouden käytettävissä oleva tulo oli 39 500 euroa (1 569 euroa henkilöä kohden kuukaudessa) ja vastaava lainakanta 45 600 e. Lainakanta suhteessa tuloon oli 116 %.
Luotonoton ja kasvun tai luotonoton ja palkkatason kehityksen välinen suhde on ollut jälleen sama kuin 80-luvulla. Historia on jälleen opettanut klassisen viisautensa. Historiasta opimme vain sen, että historiasta emme opi mitään.
Historiasta pitäisi kuitenkin oppia, että pitkän päälle kukaan ei voi syödä enempää kuin tienaa. Jos taloudellista kasvua ei ole, ei ole myöskään mitään jaettavaa.
Maatalous on yksi globaali toimiala, jossa ei voi sanoa olleen menestystä ahneuden perisynnin alueella. On lähes käsittämätöntä, miten alhaiseen työtuloon ja pääoman tuottoon maailman tärkein elinkeino on joutunut tyytymään.
Alkutuotannon kansantalouden työpanososuus on lähes kaikissa maailman maissa paljon suurempi kuin vastaava alkutuotannon bkt-osuus.
Kiinan työpanososuus oli 40 % (2008) ja vastaava bkt-osuus 10,1 % (2011). Puolan työpanososuus oli 13 % (2010) ja vastaava bkt-osuus 3,4 % (2011). Suomi kuuluu samaan sarjaan. Siis työvoimaosuus on selkeästi suurempi kuin bkt-osuus.
Selaamalla löysin vain viisi maata maapallolta, joissa bkt-osuus oli suurempi kuin kansantalouden työvoimaosuus (Lähteet: IMF ja CIA). Tämän mukaan reilun kaupan tuotteiksi voisi laskea Suomi mukaan luettuna lähes kaikkien maapallon maiden maataloustuotteet.
PAAVO JAUHIAINEN
Kirjoittaja on entinen yritysjohtaja, joka tarkastelee tällä palstalla
taloustilastoja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
