Lumipeite on ohentunut ja pysyvä lumikausi lyhentynyt

Pysyvä lumikausi alkaa nykyisin myöhemmin ja päättyy aikaisemmin. Kuva: LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Suomessa keskimääräinen lumensyvyys on laajalti pienentynyt vuosina 1961–2014, kertoo Ilmatieteen laitos. Lisäksi pysyvä lumikausi alkaa myöhemmin ja päättyy aikaisemmin.

Vuotuiset suurimmat lumensyvyydet pienenivät tutkimusaikana etelä- ja länsiosissa ja paikoin myös maan keskivaiheilla laajalti keskimäärin 2–4 senttiä vuosikymmenessä. Pohjois-Suomessa lumen maksimisyvyys ei muuttunut tilastollisesti merkittävästi.

Lounais-Suomessa lumensyvyys oli tutkimusaikana enimmillään tyypillisesti 20–40 senttiä, Lapissa monin paikoin yli metrin.

"Vuotuinen maksimilumensyvyys saavutettiin yleensä maaliskuun aikana, maan lounaisosassa ja länsirannikolla jo helmi-maaliskuun vaihteessa", kertoo tutkija Anna Luomaranta Ilmatieteen laitoksen tiedotteessa.

Pysyvä lumipeite saapui vuosina 1961–2014 lounaisimmassa Suomessa ja etelärannikolla keskimäärin vasta 22. joulukuuta jälkeen, Pohjois-Suomessa ennen lokakuun 22. päivää. Pysyvä lumikausi päättyi lounaisrannikolla maaliskuun loppuun mennessä ja Pohjois-Lapissa vasta toukokuun 20. päivän jälkeen.

Etelä-Suomessa kokonaissademäärän huomattiin kasvaneen tammi- ja helmikuussa, ei kuitenkaan lumen vaan vesi- ja räntäsateiden karttumisen takia.

"Vesi- ja räntäsateiden lisääntyminen ja lämpötilojen nousu tammi- ja helmikuussa selittävät sitä, miksi lumensyvyys on pienentynyt talvikuukausina. Kevätkuukausina lumipeitteen oheneminen liittyi lähinnä lämpötilan nousuun", Luomaranta tarkentaa.

Pohjois-Suomessa talven lumisateet lisääntyivät, mutta lumensyvyydet eivät silti kasvaneet.

Talvella myös vesi- ja räntäsateet kasvoivat pohjoisessa, jolloin lumisateiden osuus kokonaissademäärästä pysyi pääosin ennallaan ja helmikuussa pieneni.

Vesi- ja räntäsateiden lisääntyminen todennäköisesti kumosi kasvaneiden lumisateiden vaikutuksen lumensyvyyteen.