Ukraina tuli ruokapöytäkeskusteluun
On hankalaa olla äiti, kun lapset pääsevät siihen ikään, että he alkavat lukea sanomalehtiä. Äiti, miksi muslimit vihaavat ranskalaisia? Seuraavana päivänä kysellään, mikä on palestiinalaisalue. Ja sitten: miksi Ukrainassa on sota?
Koettakaapa itse vastata noihin tyhjentävästi ja totuudenmukaisesti, aikaa yksi minuutti. Pidempää vastausta alakoululainen ei jaksa kuunnella. Sen vuoksi luentoja pidetään vain aikuisille.
Vaihtoehtoina on tietysti kaksi sanaa: en tiedä tai yksi lyhenne: KVG eli katselepa vaikka Googlesta. Molemmat huonoja.
Ei ole ihme, jos uutisten Ukraina askarruttaa lapsia. Oman koulutieni alkutaipaleella puoli yhdeksän uutisissa – liekö niitä muita ollutkaan – Arvi Lind ja Eva Polttila kertoivat tasaisilla äänenpainoilla Iranin ja Irakin sodasta. Ne tuntuivat kuitenkin niin kaukaisilta tapahtumilta, ettei niistä osattu huolestua.
Ukraina on toista, se on sentään naapurimaamme naapuri. Ja mikä pahinta, naapurillakin on kriisissä sormensa pelissä. Ukraina on myös urheilusta vähän tuttu.
Nyrkkeilyfanit tuntevat Ukrainan järkälemäiset Klitskon veljekset, joista vanhempi on nyt tunnettu länsimielinen poliitikko. Molemmat ukrainalaisveljekset ovat suosittuja urheilusankareita Saksassa. Nuorempi myös asuu edelleen Hampurissa.
Ei moni suomalainen tainnut vuosi sitten aavistaa, kuinka paljon Ukrainan opposition tavoittelema länsisuuntaus tulisi jokapäiväiseen elämäämme vaikuttamaan.
Ilmeisesti venäläiset lukivat merkkejä paremmin. Suomalaisyritysten eräät venäläisasiakkaat osasivat kuulemma jo yli vuosi sitten sanoa, että Šotsin olympialaisten jälkeen alkaa iso pyörä pyöriä.
Ensin ukrainalaiset tekivät vallankumouksen. Sitten Venäjän tukema, vaaleilla valittu presidentti pakeni maasta. Sen jälkeen turvauduttiin aseisiin.
Länsimaiden kannalta kohtalokkain päivä taisi kuitenkin olla 17. heinäkuuta.
Tuona onnettomana päivänä joku ampui Ukrainan ilmatilassa lentäneen Malaysia Airlinesin matkustajakoneen alas. Amsterdamista Kuala Lumpuriin matkalla olleessa koneessa kaikki 298 henkilöä kuolivat. Suurin osa uhreista oli hollantilaisia. Tätä ei sentään länsi voinut katsoa sivusta. Kriisiä ei enää mitenkään voitu sivuuttaa ohimenevänä selkkauksena Venäjän takapihalla.
Heinäkuun jälkeen olemme saaneet seurata Ukrainan aseellisten taistelujen lisäksi uutta kylmää sotaa Venäjän ja lännen välillä. Käytössä ovat kaikki vanhat propagandakeinot ja pussillinen uusia.
Jos joku aiemmin ihmetteli, mitä hyötyä Suomessa on Ylen venäjänkielisestä uutistoimituksesta, viime kuukausina sen merkitys lienee kirkastunut monille. Se auttaa kantaväestöä ja myös venäjänkielistä vähemmistöämme hahmottamaan edes jollain lailla naapurimaan tilannetta. Venäläisen median tulkinta Ukrainan tapahtumista on hyvin erilainen kuin eurooppalaisten tiedotusvälineiden.
Venäjän johdon ulkopoliittiset lausunnot ovat olleet hämmentäviä.
”Kylmä sota oli suuri virhe, jonka länsi aiheutti”, arvioi Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov äskettäin.
Tällaiset kannanotot taitavat tosin olla enemmän omille kansalaisille kuin ulkomaille suunnattuja.
Pieni lohtu tässä surullisessa tapahtumasarjassa on ollut se, että eurooppalaiset johtajat eivät ole kovin provosoituneet. Saksan liittokanslerin ja Venäjän presidentin aiemmin lämpimiksi kehutut suhteet ovat viilenneet, mutta liittokansleri Angela Merkelin toimintakyky näyttää silti säilyneen.
Eurooppalaiset poliitikot miettivät nyt, miten umpisolmu saataisiin aukeamaan. Muun muassa meille suomalaisille olisi taloudellisesti hyödyllistä, jos pakotteita höllennettäisiin ja kauppa saataisiin sujumaan Venäjälle.
Toisaalta Ukrainan asemaa itsenäisenä valtiona pitäisi tukea. Tuolle näkökulmalle luulisi juuri Suomesta ja Baltian maista löytyvän ymmärrystä.
Yhdysvallat harkitsee aseapua ukrainalaisille. Merkel taas korosti viikonloppuna, etteivät sotilaalliset keinot ratkaise kriisiä.
Äiti voi vain toivoa, että pääsisi pian tulkkaamaan uutisista sellaisia sanoja kuin ”kriisinhallintaoperaatio” ja ”liennytys”.
hanna.lensu@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
