Unesta, ajasta ja rahasta on pulaa,mutta kaikki muu on ihanaa
”Kotitarveviljelyllä saamme omaa perunaa pöytään”, kertoo Antti Heinonen 3-vuotiaan Eemilin auttaessa perunannostossa. Harri Nurminen Kuva: Viestilehtien arkistoHÄMEENLINNA (MT)
Rinteelän tilalla Hauhon Apoon kylässä eletään elämän ruuhkavuosia. On pieniä lapsia, lehmiä ja hevosia, lainaa riittämiin, jatkuva kiire, huonosti nukuttuja öitä ja kerta kaikkiaan liian vähän aikaa.
Heinosen perheeseen kuuluu isä Antti, 31, äiti Johanna, 31, esikoinen Eemil, 3, ja kohta 1-vuotias Akseli.
”Raskaimpina aikoina sitä vain ajattelee, että enää niin ja niin monta tuntia ja lapset menee nukkumaan ja tämäkin päivä viimein loppuu”, tunnustaa perheen äiti.
Kun joku tuttu on kysynyt, millä te selviätte, Antilla ja Johannalla on vastaus valmiina.
”Pala kerrallaan. Sitä herää aamulla ja lähtee purkamaan asioita jostain päästä. Kaikkea ei ehdi. Minä en tykkää tehdä asioita huonosti. Siksi hommat joskus venyvät, kun teen ne sitten kerralla kunnolla, kun on aikaa”, Antti pohtii.
Kiireestä huolimatta Heinoset nauttivat elämästään.
”Ei tätä vaihtaisi mihinkään. Elämme nyt unelmaamme. Eivätkä ruuhkavuodet ikuisuuksia kai kestä”, Johanna miettii.
Antti on tiennyt jo lukioikäisestä asti jatkavansa kotitilan pitoa.
”Isä kuoli yllättäen vuonna 1998. Siitä asti olen hoitanut kotitilalla isännän virkaa. Vuosi sitten saimme viimein sukupolvenvaihdoksen tehtyä, kun pikkusiskoni kasvoi täysi-ikäiseksi ja pystyi tekemään tilakaupan ilman maistraattia.”
Antti jatkaa tilan pitoa nyt äitinsä kanssa. Johannalla on työpaikka Suomen hevosenomistajien keskusliitossa Lahdessa.
”Tiesin jo tavatessamme, mihin olin ryhtymässä. Antti kertoi heti haluavansa jatkaa kotitilaansa. Olen kaupunkilaistyttö, mutta minulla oli jo silloin hevonen ja toinen tulossa. Arvomme ja ajatusmaailmamme olivat samanlaisia. Me sovimme hyvin yhteen”, Johanna arvioi.
”Pikkutyttönä olen sanonut äidille, että isona menen sitten naimisiin jonkun tosi rikkaan miehen kanssa, jolla on talli ja hevosia. No, Antti ei oo kovin rikas ja hevoset on omasta takaa, mutta se rakensi mulle tallin.”
Kun sukupolvenvaihdos tehtiin, Johanna oli viimeisillään raskaana. Muuttokuormaa purettiin tilalla vain kahta viikkoa ennen laskettua aikaa.
”Äidin mielestä oli selkeintä tehdä sukupolvenvaihdos kerralla selväksi. Ja kyllähän se niin on. Meidän elämämme on nyt tässä”, Antti pohtii.
Raha tuo oman paineensa ruuhkavuosiin. ”Jokainen sukupolvenvaihdoksen tehnyt tietää, että ensimmäiset kymmenen vuotta tehdään töitä niska limassa”, Antti kuvailee.
”Jouluna tietää, jääkö laskujen maksun jälkeen rahaa uuteen jääkaappiin. Jos rahaa ei jää, vanhalla jääkaapilla mennään vielä ensi vuosi, vaikka kurkut jäätyvätkin siellä.”
Vaikka Antilla on päävastuu lainojen ja laskujen maksamisesta, Johanna haluaa tietää missä mennään. Investoinneista päätetään yhdessä.
”Me olemme puhuneet rahasta avoimesti keskenämme alusta asti. Meillä on myös avioehto”, Johanna kertoo.
”Niin, avioehto, jossa Johannalle avioeroturva”, tarkentaa Antti.
Rinteelän tilalla on paikat 23 lypsävälle ja peltoa 60 hehtaaria. Laajennussuunnitelmia on paljon.
”En halua tähän nyt heti mitään miljoonavelkoja lisää ja hirttää itseäni töillä. Pala kerrallaan mennään. Ensi vuonna rakennetaan jotain – ihan varma en vielä ole, että mitä. Emolehmätuotantoon olisi tarkoitus suuntautua.”
”Olin äitiys- ja perhevapaiden jälkeen seitsemän viikkoa töissä ja Antti piti isäkuukauden.”
70 kilometrin työmatkaan kului päivittäin yli kaksi tuntia aikaa.
”Lähdin aamulla kukonlaulun aikaan ja tulin illaksi kotiin. En ehtinyt nähdä lapsia kuin hetken ja yritin ehtiä hoitaa kaikki kotiaskareet ennen kuin kaaduin nukkumaan. Antti yritti sitten yöt tehdä tilan töitä. Ei se tässä tilanteessa toiminut”, Johanna kuvailee.
Perhe istui alas ja pohti tilannetta. Työssäkäynti tilan ulkopuolelta olisi tuonut lisärahaa muutaman satasen kuussa. Perheen arjen toimiminen on nyt tärkeämpää.
”Nyt on aikaa myös kotitarveviljelyyn, joka hiukan kompensoi niitä menetettyjä euroja. Yhteinen aika on sen sijaan korvaamatonta.”
Ilman vahvoja tukijoukkoja ruuhkavuosista selviäminen olisi Antin ja Johannan mielestä erittäin vaikeaa.
”Vaikka minun vanhempani ovat vielä molemmat työelämässä, he ovat auttaneet todella paljon lastenhoidossa. Koska Antin äitiä tarvitaan tilan töissä, lastenhoitoapu pitää saada muualta”, Johanna kertoo.
Ystävien tapaamiset ovat viime vuosina muuttuneet lapsiperhetapaamisiksi.
”Onneksi monella kavereilla on sama elämäntilanne. Vuorotellen on käyty vieraissa niin, että lapset leikkivät yhdessä ja vanhemmat saavat vaihtaa kuulumisia”, Antti sanoo.
Antille ja Johannalle on itsestään selvää, että molemmat pääsevät myös irtaantumaan kotoa omien harrastustensa pariin. Johanna harrastaa teatteria ja raviurheilua, kun taas Antilla on hoidettavanaan muun muassa luottamustoimi MTK:n paikallisyhdistyksen puheenjohtajana.
”Pidämme säännöllisesti kalenteripalavereja. Molemmille järjestetään mahdollisuus menoihin. Ja molemmat tietävät jo valmiiksi toisen tärkeät menot. En esimerkiksi kuvittelekaan, että estäisin Anttia menemästä metsästyskauden avajaisiin”, Johanna nauraa.
”Toisaalta Antti tietää saavansa ihanan vaimon kotiin, kun olen päässyt Kuninkuusraveihin.”
Kun kaikkea ei ehdi ja jostain on pakko tinkiä, mikä se on?
”Yöuni. Meillä nukutaan todella vähän. Onneksi molemmat lapset ovat olleet hyviä nukkujia. Lasten takia emme siis valvo. Valvominen tulee siitä, että tekemättömiä töitä yritetään saada tehtyä lasten nukkumaanmenon jälkeen”, tunnustaa Johanna.
”Kun on tarpeeksi kierroksia päällä, minä en saa edes unta ja potkiskelen tunteja peittoa sängyssä. Antti sen sijaan nukahtaa sillä sekunnilla kun pistää päänsä tyynyyn.”
Lasten nukkumaanmenon jälkeen raivataan lelut, hoidetaan tiski- ja pyykkivuoret, hoidetaan hevosten ja karjan iltatarpeet, maksetaan laskuja, vastataan sähköposteihin ja yritetään muistella mitä jäi tekemättä.
”Parisuhteelle jää varmaan myös liian vähän aikaa”, pohtii Antti.
”Nyt sentään näemme toisiamme päivisin, kun olen kotona. Ja kyllähän sinä minua huomioit!” Johanna vakuuttaa.
”Juu, onhan se totta, että kun ohi mennessään vähän pyllylle taputtelee, siinä saa aika nätin hymyn takaisin”, Antti iskee silmää.
STINA HAASO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
