vierasyliö Hevonen ja luonto hoitavat toisiaan
Kahden viime vuosikymmenen aikana hevosten ja hevosia harrastavien ihmisten määrät ovat kasvaneet nopeasti eri puolilla Eurooppaa. Suomessa hevosten määrä on noin kaksi ja puolikertaistunut 30 vuoden aikana.
Hevosten kanssa jollain tavalla tekemisissä arvioidaan olevan maassamme noin puoli miljoonaa ihmistä.
Vaikka hevostenpito on kaupungistunut, hevosilla on oma ja monipuolinen roolinsa maaseudun kehittämisessä. Hevosalalla on iso merkitys muun muassa maaseudun uusien elinkeinojen, kuten hyvinvointi- ja matkailupalveluiden, synnyssä. Lisäksi sillä on suuri potentiaali maaseutumaisemien ja luontoarvojen yläpitämisessä, eli julkishyödykkeiden tuottamisessa.
Hevosten laiduntaminen on erityisen arvokasta alueilla, joilla on nykyään enää vähän laiduntavaa karjaa. Suomessa tällaisia alueita on etenkin maan eteläosassa, jossa hevosten määrä on suuri. Näin hevosten laiduntamisella voidaan säilyttää perinteistä maatalousalueiden luontoa.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) koordinoi EU:n Central Baltic -ohjelman rahoittamaa hanketta, jossa mukana on Helsingin yliopiston maataloustieteiden laitos, Ruotsin maatalousyliopisto ja Latvian maatalousyliopisto.
Suomessa päätavoite oli selvittää hevosten laiduntamisen mahdollisuuksia ja haasteita luonnonlaitumilla. Tutkimus tehtiin pääasiassa Ypäjällä Metsähallituksen ja MTT:n Natura 2000 -suojelualueisiin kuuluvilla hevoslaitumilla. Lisäksi tutkimusalueina olivat Hämeen Hevosjalostusliiton Särkisaaren orilaitumet Hauholla ja Savijärven kartanon pysyvät hevoslaitumet Sipoossa.
Tutkimuksessa seurattiin monia kasvillisuuteen ja hevosiin liittyviä tekijöitä. Lisäksi haastateltiin useita kymmeniä hevosten ja laidunten omistajia.
Rohkaisevaa laiduntamisen edistämisen kannalta oli, että haastatellut ihmiset ovat tietoisia hevosten tarpeesta liikkua paljon ja valikoida rehunsa.
Ben Simonsen Savijärven tilalta kuvasikin asiaa: Laiduntaminen on hevosten luonnollinen tapa elää ja liikkua. Villihevonen kävelee pitkiä matkoja päivässä. Se kävelee ja syö. Myös sosiaalisesti laiduntaminen on hevosille luontaisin tapa elää.
”Kesälaidun on oriille kuin armeijaleiri, jossa nuoret oppivat ryhmässä käyttäytymistä”, totesi puolestaan Veikko Hakala Hämeen Hevosjalostusliitosta.
Monet hevosiaan laiduntavat korostavat myös oman työn helpottumista kesäaikaan. Useat taas arvostavat maisemaa hoitavaa ja kaunistavaa vaikutusta ja ravinteiden kiertoa. Suurimpina ongelmina haastattelussa koettiin purevat hyönteiset ja rikkakasvit.
Vaikka luonnonlaitumet ovat kasvillisuutensa ja pinnanmuotojensa vuoksi hyvin sopivia hevosille, laidunnetaan niillä Suomessa hevosia vähän naapurimaihimme verrattuna. Taustalla on selkeästi tiedon ja kokemuksen puute – asian tärkeyttä tai mahdollisuuksia ei hahmoteta.
Ruotsissa eläinten pitoa koskevassa lainsäädännössä määritellään hevosten laiduntamisen reuna-ehtoja, ja luonnonlaitumia laidunnetaan laajasti. Virossa ja Latviassa laiduntaminen on jatkunut perinteisenä tapana pitää hevosia. Suomessa hevosia pidetään usein kesälläkin ainoastaan ulkoilutarhoissa.
Myös laidunmaitten huono saatavuus rajoittaa laiduntamismahdollisuuksia. Suomessa luonnonlaitumia on enää hyvin vähän ja mahdollisuus pitää hevosia luonnonhoitopelloilla on vielä huonosti tiedossa. Luonnonhoitopelloilla on merkittäviä luonto- ja maisema-arvoja, ja niiden kasvillisuus sopii myös hevosille.
Laidunten hoitoon saatava ympäristötuki pienentää laiduntamisesta aiheutuvia kustannuksia.
Tutkimustulosten mukaan luonnonlaitumilta hevoset saavat riittävästi energiaa ja muita ravintoaineita. Luonnollisesti kasvuolot ja eläinten määrä laitumella vaikuttavat laitumen tuottoon. Täydennystä tarvitaan yleensä kivennäisten saantiin, koska luonnonlaitumia ei lannoiteta.
Kun laitumen pinta-alan on riittävän suuri, hevoset löytävät parhaat ruokailupaikat ja jättävät laitumelle myös luonnontilaisia vähän syötyjä laikkuja. Hevosten liikkuminen ryhmissä sopivinta syömistä etsien edistää hevosten terveyttä ja hyvinvointia sekä sosiaalista käyttäytymistä.
Erilaisia näkemyksiä on siitä, mikä on paras laiduntamistapa toisaalta luonnon ja toisaalta eläinten kannalta.
Useat hevostenomistajat kaipaavat heinävaltaista kasvustoa ilman rikkakasveja. Monilajinen kasvusto on kuitenkin oleellinen osa laitumen luonnonarvoja.
Tutkimuksessa selvisi, että ne kasvilajit, joita hevoset eivät syö tehokkaasti, ovat parhaita arvokkaan niittymäisen kasvillisuuden indikaattorilajeja. Lisäksi ne ovat tärkeitä mesikasveja pölyttäjille ja siemenruokaa linnuille.
Haastatteluista kävi ilmi, että monipuolinen laidunkasvusto on hyväksi hevosille. Hevoset valitsevat kasvustoa ja kasvilajeja maittavuuden ja kasvuasteen mukaan. Joinain päivinä tai aikoina hevoset etsivät tiettyä kasvia ja syövät sitä, jonain päivänä ne eivät välitä siitä lainkaan. Varsinkin erilaisissa stressitilanteissa hevoset muuttavat rehuvalintoja.
Hevosten tekemä valikointi toimii siis vaihtokaupan periaatteella – hevonen saa omaa hyvinvointiaan tukevaa ravintoa ja laidun säilyttää elinvoimaisuutensa hevosten hylkimien kasvien avulla.
Hevoset eivät yksistään pysty ylläpitämään pysyviä laitumia avoimina: siellä, missä pensaat ja puut valloittavat alaa nopeasti, hoitoraivaus muutamien vuosien välein on tarpeen.
Hevonen on lähtöisin heinävaltaisilta aroilta, eikä se valitse mieluiten puuvartisia kasveja. Hevoslaitumia tulee myös säännöllisesti niittää laiduntamisen jälkeen pahimmin leviävien rikkakasvien kurissa pitämiseksi.
Hankkeen käytännön tuloksena hevosalalle luodaan nettityökalu, jossa esitellään ympäristön, luonnon ja eläinten kannalta hyviä toimintamalleja.
Hevosten luonnonlaiduntamista käsitellään myös myöhemmin ilmestyvässä oppaassa. Näin hanke edistää Itämeren maiden hevosalan parempaa imagoa ja kilpailukykyä.
IRINA HERZON
MARKKU SAASTAMOINEN
SUSANNA SÄRKISAARI
HANNA SEITAPURO
Dosentti Herzon on tutkijana Helsingin yliopistossa, dosentti Markku Saastamoinen on MTT:n erikoistutkija, Susanna Särkijärvi on MTT:n tutkija ja Hanna Seitapuro on hankkeeseen osallistuva kasvitieteilijä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
