Pikku kakkonen – turvallinen kaveri
TAMPERE (MT)
Jo toinen sukupolvi katselee arki-iltaisin televisiosta Pikku kakkosta.
”Nyt ohjelmaa katsovat lapset, joiden omat vanhemmat katsoivat Pikku kakkosta silloin 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa”, tietää ohjelman parissa jo 28 vuotta töitä tehnyt tuottaja Teija Ryösä.
Kun Pikku kakkosta suunniteltiin vuonna 1976, Suomessa ei vielä ollut tehty makasiiniohjelmaa lapsille. Silloinen lastenohjelmien toimitus kokoontui Pertti Nättilän johdolla aivoriiheen.
”Teesit, jotka silloin mietittiin, pitävät edelleen paikkansa. Haluttiin tehdä ohjelmaa, joka tarjoaa lapsille taitoa, tietoa, tunteita ja toimintaa”, kertoo vuodesta 1977 Pikku kakkosta tehnyt toimitussihteeri Anna-Liisa Kirsi.
Pikku kakkosen alle yhdistettiin vanhoja tuttuja elementtejä, mutta myös uutta kehitettiin. Esimerkiksi itsenäisenä ohjelmana TV2:ssa esitetty Iltasatu siirtyi Pikku kakkosen alle.
”Porukka, joka aloitti täällä 70-luvun lopussa, sitoutui Pikku kakkosen tekemiseen eläkeikään asti. He näyttivät tietä meille jälkeenpäin tulleille. Täällä on aina tehty tiimityötä. Soolopelaajia ei ole näkynyt.”
Vaikka ohjelmaa onkin tehty alusta asti samojen periaatteiden mukaan, paikallaan jämähtäneeksi sitä ei voi sanoa.
”Tekeminen on toki koko ajan vähän muuttunut. Hienovaraista ajan hengessä pysymistä mutta tutulla ja turvallisella tavalla”, tiivistää Anna-Liisa Kirsi.
Maailman muutokset täytyy ottaa huomioon ohjelman teossa.
”Aikoinaan oli esimerkiksi tietokilpailu, jossa lapset saivat lapioida palkinnoksi karkkia. Ei semmoista voisi uusia tänä päivänä, vaikka ohjelma sinällään oli hyvin tehty”, pohtii Teija Ryösä.
Nykyään ajatellaan eri lailla myös lapsen komentamisesta kuin ennen.
”Jos haluamme uusia joitain vanhoja ohjelmia, joudumme tarkastamaan niiden sisällön aina huolellisesti uudelleen. Vanhemmat ovat nykyään todella tarkkoja ja antavat palautetta.”
Turvallisuus on ykkösasia, kun Pikku kakkosen väki miettii, mitä ohjelmaan otetaan mukaan ja mitä ei.
”Tärkeä ohjenuora sisällöille on se, että vanhemmat voivat jättää lapsen turvallisin mielin television äärelle. Sieltä ei koskaan tule mitään mäiskintää. Rajat on mietitty”, pohtii Pikku kakkosen tuottaja Jyrki Laaksonen.
Kaikkea jännittävyyttä ei voi poistaa tarinoista, jotta 6-vuotiailla katsojillakin kiinnostus säilyisi.
”Jännittävän ja pelottavan raja on hiuksenhieno. Me pysymme pois sieltä pelottavan alueelta”, Laaksonen rajaa.
On myös asioita, joita ei missään tilanteessa näytetä.
”Polkupyörällä ei koskaan ajeta ilman pyöräilykypärää. Se on hyvä esimerkki”, Teija Ryösä kertoo.
Myös uskonto on aihealue, jonka kanssa ollaan varovaisia.
”Tunnustukselliset aiheet kuuluvat hartausohjelmien piiriin. Se ei tarkoita, ettemmekö voisi kertoa eri uskonnoista. Meillä on ollut esimerkiksi ohjelma, jossa poika on kertonut isänsä olevan ortodoksipappi.”
Pikku kakkosta nähdään televisiossa tänäkin vuonna yli 900 tuntia. Ohjelman määrä on kasvanut pikkuhiljaa.
”On hyvä kysyä välillä, miksi me olemme säilyneet hengissä. Vastaus piilee varmasti monipuolisesti töitä tekevässä väessä. Koneisto toimii aina täysillä ja joustaa tarvittaessa”, Ryösä pohtii.
Ohjelman budjetti ei ole julkista tietoa. Tuottajan mukaan sisältöä tehdään niin paljon kuin rahat sallivat.
”Pikku kakkosella ei ole hintalappua. On vaikea arvioida, paljonko henkilötyövuosia tekemiseen käytetään, koska moni tekee meille pienen palasen.”
Tohlopissa työskenteleville yleläisille Pikku kakkonen on henkilökohtainen asia. Sama henkilöstö pystyy vaihtamaan tehtäviä tarvittaessa. Ohjaaja tai tuottaja pystyy hyppäämään tarvittaessa juontajaksi tai nukettajaksi.
”Tämä on aika hieno leikkipaikka! Täällä saa tehdä mitä vain ja työ on mielekästä”, pohtii Jyrki Laaksonen.
STINA HAASO
Tärkeä
ohjenuora sisällöille on se, että vanhemmat voivat
jättää
lapsen
turvallisin mielin
television äärelle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
