Autosuunnistusvaatii vauhtia ja taitoa

AS-huiput ajavat nelivedoilla, joissa on muun muassa pohja- ja helmapanssarit sekä kuulokepuhelimet. Pekka Virtanen Kuva: Viestilehtien arkisto

Autosuunnistus (AS) on eräänlaista kuivan maan navigointia. Juoksusuunnistuksessa haetaan rastit tietystä paikoista vapaavalintaista reittä noudattaen. Sen sijaan autosuunnistuksessa ratamestari piirtää reitin, jota kilpailijat pyrkivät noudattamaan mahdollisimman tarkasti.

Suunnistusta kontrolloivat asemat ovat salaisia rasteja. Suunnistusasemia on lyhyemmissäkin kilpailuissa kymmeniä. Kilpailija kirjoittaa yleensä itse aseman numerotunnuksen kilpailukorttiinsa.

Annetun aikataulun noudattamista valvotaan salaisilla ja julkisilla aikatarkastusasemilla. Miehitetyt tarkastusasemat ovat nykyään harvinaisia, sillä autosuunnistuksessa on siirrytty juoksusuunnistuksesta tuttuun emit-leimausjärjestelmään.

Ennen nykyistä autosuunnistusta käydyissä vähän vastaavissa ST-ajoissa menestyttiin kartanlukijan hyvän tietuntemuksen ja kuljettajan raskaan kaasujalan avulla.

Nykyisin kilpailut ajetaan erikoiskoetyyppisesti, joten muun liikenteen seassa ei tarvitse kaahata – mutta suunnistusjaksoilla vauhtia pidetään senkin edestä. Teollisuusalueilla, sorakuopissa, metsäpoluilla ajettavat jaksot eivät kuitenkaan ole suljettuja, joten normaalit liikennesäännöt ovat voimassa.

Ilman maanomistajien myötämielistä suhtautumista AS-kisoja on mahdotonta tehdä. Yleensä maanomistajien suhtautuminen autosuunnistukseen on ollut myönteistä.

Teiden tai alueiden käytöstä ei ole mahdollista maksaa vuokraa. Muutama kymmenen autoa ei yleensä jätä juuri minkäänlaisia jälkiä, ja tarvittaessa ratamestarit korjaavat syntyneet vauriot.

Talvella AS-kisoja varten aurataan pelloille isoja polkuverkostoja, ja hiukan samaa mallia voidaan soveltaa kesällä kesantopelloilla. Näillä alueilla kaikki kilpailijat ovat maastotuntemuksen osalta samalla viivalla, polut kun ovat kertakäyttötavaraa.

Ratamestari piirtää valtaosasta suunnistusalueita mittakaavassa 1:5 000 esitettävät erikoiskartat. Huipputarkoilla kartoilla edettäessä jopa viiden metrin suunnistusvirhe voi johtaa suunnistusaseman hukkumiseen. Suunnistusvaikeutta kasvatetaan pelkistämällä karttoja.

Ajettavaksi tarkoitettu ura esitetään kartan päälle painettuna viivana. Kilpailun reitti muodostuu lukuisista pisteväleistä, joilla käytetään eri mittakaavassa olevia kartanpaloja. Karttojen mittakaavojen vaihtuminen on yksi aloittelijoille eniten päänvaivaa aiheuttava asia.

Pisteväleille annetaan ihanneajat tai -nopeudet. Kovakaan kuski ei pysty paikkaamaan kartanlukijansa taitamattomuutta, sillä jokainen hukattu suunnistusasema on kymmenen ihanneajasta myöhään jäädyn minuutin arvoinen. Mutta myös toisin päin: hyväkään kartanlukutaito ei auta, jos kuljettaja ei pysty käsittelemään autoaan vauhdikkaasti ja luotettavasti.

Harjoitusajoissa ja alimmassa kilpailuluokassa reitit rakennetaan siviiliautoilla ajettaviksi. Kun harrastus muuttuu totisemmaksi kilpailemiseksi, kalustoon satsaaminen on varsin luonnollista.

AS:n huipulla ajetaan tarkoitusta varten varustelluilla autoilla, joissa on tarkat matka- ja keskinopeusmittarit.

Navigaattoreita ei sallita – ja harvoin niistä olisi edes hyötyä.

AS:n harrastaminen aloitetaan C-luokassa, josta siirrytään taitojen kartuttua B- ja A-luokkien kautta M-luokkaan. Kilpailut vaikeutuvat luokkatason noustessa ajettavien urien heikentymisen, nopeuksien ja suunnistustarkkuuden kasvun myötä.

AS:ssa kilpaillaan SM- ja cup-mestaruuksien lisäksi Pohjois-Euroopan NEZ-mestaruudesta. Eri maiden AS-säännöt eroavat merkittävästi toisistaan.

Suomen AS on lajeista suunnistuksellisin, sillä täällä eteneminen tapahtuu pelkästään kartoista luettavan informaation perusteella, kun naapurimaissa käytetään myös sanallisia ajo-ohjeita.

PEKKA VIRTANEN

Avaa artikkelin PDF