Huopatossut ovat Ulan Batorin torin vetonaula
EERO KETOLA Huopatossuja myydään Ulan Batorin Naran tuul -torilla. Kuva: Viestilehtien arkistoULAN BATOR, MONGOLIA
Myyjät juovat ryhmissä kuumaa teetä ja huutelevat välillä äänekkäästi asiakkaita. Viimainen tuuli pysähtyy tuhansiin myyntiorsilla riippuviin karvalakkeihin.
Muistan kirpeät lapsuuden pakkasaamut Perniössä. Äiti kiristi paksun, villaisen kaulahuivin ja veti jalkaani harmaat huovikkaat.
Suosituilla jalkineilla oli paljon eri nimiä: huovikas, huopikas, huopanen, huopasaapas, huopatöppönen, huopatossu, vilttitossu tai filttisaapas.
Huopatossut ovat todennäköisesti kotoisin Keski-Venäjältä 1800-luvun loppupuolelta. Venäjältä ryhdyttiin tuomaan Suomeen tehdastekoisia huovikkaita.
Pian niitä ryhdyttiin valmistamaan myös Suomessa
Materiaalina käytettiin karstatun lampaanvillan lisäksi lehmän, hevosen ja koiran karvoja.
Kodeissa tossun ensimmäinen huovutusvaihe tapahtui useimmiten lämpimän puulieden päällä keittiössä, ja vanutus saunassa tossua kuumassa vedessä käännellen, rullaten ja venytellen niin kauan, että siitä tuli sopivan kokoinen. Lopullinen muoto saatiin lestillä. Tossut kuivattiin saunassa lestit sisällä.
Huopatossujen käyttö oli yleistä vielä 1960-luvun puolivälissä. Niillä lapset taivalsivat tyytyväisinä talviset koulumatkansa. Yhteiskunnalliset muutokset, maaltamuutto ja vetiset talvet johtivat huopatossujen käytön päättymisen. Siitäkin huolimatta, että tossuista tehtiin uusia, moderneja versioita, joissa saattoi olla huovan päälle liimattu kumipohja. Niillä lastentarhanopettajatkin tarkenivat seistä pitkät pakkaspäivät päiväkotien pihoilla.
Mongoliassa ei ole pelkoa huopatossujen käytön vähenemisestä, saati sitten loppumisesta.
Mongolian talvi on kylmä ja pitkä. Ankara talvi tappoi edellistalvena 17 prosenttia Mongolian karjasta. Tuhannet karjansa menettäneet, maaseudun asukkaat muuttivat pääkaupunkiin Ulan Batoriin.
He asuvat jurtta- ja hökkelikylissä. Lämmitykseen ja ruuan valmistukseen käytetään ruskohiiltä ja karjanlantaa. Pääkaupungin paheneva savuongelma on vakava terveysriski kaupungin asukkaille.
Talvi vaatii ehdottomasti lämpimän vaatetuksen. Talvi tulee joka vuosi yllättäen Mongoliaankin.
Ulan Batorin Naran tuul -torin edessä on satoja, maaseudulta saapuneita furgoneja. Furgonit ovat vanhoja Japanista tai Etelä-Koreasta Mongoliaan tuotuja, kolmentoista hengen pikkubusseja, jotka tuovat sekä ostajia että myyjiä torille.
Torilta löytyy kaikki vaatetus, mitä talvella tarvitaan. Pääsisäänkäynnin edessä myydään talvijalkineita, joita tuntuu olevan aivan loputtomasti.
Miesten talvisaappaat on vuorattu sisältä koirankarvoilla. Myyjien mukaan kaikki on valmistettu Mongoliassa, vaikka epäilykset suuntautuvat kohti Kiinaa.
Seuraava osa torista tarjoaa tuotteita Venäjän armeijan ylijäämävarastoista. Taaempana on karvalakkiosasto ja siitä eteenpäin loputtoman tuntuisesti huopatossuja.
Suuri osa pakkaspäivän asiakkaista kerääntyy tutkimaan ja sovittamaan jalkoihinsa huopatossuja. Täällä huopatossut ovat aina talvimuodin numero yksi.
EERO KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
