Geopolitiikka ei ole muuttunut
Ukrainan kriisi on sytyttänyt uuteen liekkiin ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun niin Suomessa kuin maailmalla.
Kriisi on murheellinen ja vahingollinen, mutta sen mukanaan tuoma keskustelu tervetullutta. Suomessa, kuten muuallakin länsimaissa turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ehti hiipua ja surkastua. Suuri osa alkoi ajatella, että armeijoihin panostaminen on turhaa erityisesti Euroopassa. Suomessa trendi oli toki hieman lievempää kuin toisaalla.
Myös Yhdysvaltojen vilpittömään apuun oltiin tarrauduttu kuin kelluvaan laudankappaleeseen. Historia opettaa, että juuri tällaiset tilanteet ovat vaarallisimpia. Geopoliittinen tilanne Euroopassa ei ole juuri muuttunut. Venäjä pyrkii entisestään korostamaan sotilaallista mahtiaan ja vaikka kilpavarustelu ei olekaan tarpeen saati myönteinen asia, on Euroopan unionin, Naton sekä erityisesti Suomen ylläpidettävä uskottavaa puolustuskykyä.
Suomessa on ollut havaittavissa poliittisesti yhtenäisiä näkemyksiä siitä, että puolustusvoimiin tulee panostaa ja määrärahoja on tulevalla hallituskaudella korotettava. Tämä on myönteinen asia. Nykytilanteessa puolustusvoimamme ovat uskottavuuden rajamailla ja kustannusten kasvaessa selkärankamme katkeaa ilman lisäpanostuksia. Turvallisuuteen panostaminen on sijoittamista siinä missä panostaminen sosiaali- ja terveydenhuoltoonkin.
Suomalainen puolustusjärjestelmä on kustannustehokas ja ainut konkreettinen vaihtoehto ylläpitää riittävän suurta ja uskottavaa armeijaa. Suomi on maantieteellisesti suuri maa, mutta harvaan asuttu. Palkka-armeija tai Nato-jäsenyys eivät tule sen halvemmiksi, eikä pieni armeija riittäisi tässäkään tapauksessa.
Hornetien korvaaminen lähestyy, maavoimat kaipaavat lisää raskasta kalustoa sekä ohjuksia, jäljellä olevista miinoista puhumattakaan, elektroniseen sodankäyntiin on panostettava ja merivoimienkin aluskalusto kaipaa päivitystä sekä täydennystä. Turvallisuuttamme on katsottava pidemmällä tähtäimellä ja varauduttava kriiseihin, koska äkkikäännökset eivät ole mahdollisia.
Venäjän turvallisuuspoliittisen ajattelun uusine doktriineineen voidaan vahvasti olettaa olevan pitkäjänteistä. Tähän Suomen on varauduttava ja ylläpidettävä laajaan asevelvollisuuteen perustuvaa, kustannustehokkaasti varustettua armeijaa, jolla on resursseja kehittyä.
Tämä on itsenäisen valtion oikeus ja velvollisuus eikä estä läheisten Venäjä-suhteiden ylläpitämistä.
Launo Haapamäki
hallintotieteiden kandidaatti
Tampere
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
