Riidat helpottuisivat poronhoitoalueen vyöhykejaolla
Elinkeinojen välisten ristiriitojen välttämiseksi poronhoitoalue tulisi jakaa kahteen vyöhykkeeseen, sanoo saamelaiskäräjien pitkäaikaisena puheenjohtajana tunnettu porotutkija Pekka Aikio Sodankylästä.
”Pohjoisemmalla vyöhykkeellä poro olisi muun maankäytön edellä. Eteläisemmällä alueella etusija annettaisiin muulle maankäytölle, kuten maataloudelle. Maaseudun peruselinkeinojen keskinäiset voimasuhteet ovat erilaiset eri puolilla poronhoitoaluetta.”
Aikion mallissa poronhoidon vyöhykkeiden raja kulkisi itä-länsisuunnassa halki Keski-Lapin noudatellen Kittilän ja Sodankylän kuntien etelärajoja.
”Saamelaisalueen ja osin vielä siihen liittyvän eteläpuoleisenkin alueen lihantuotannosta valtaosa on poronlihaa. Elinkeinoa säätelevä laki pitäisi rakentaa tosiasiallisen tilanteen mukaisesti.”
Aikio sanoo, että edellinen poronhoitolaki oli nykyistä selkeämpi korvausasioissa.
”Vanhassa laissa lähdettiin siitä, että yhtäjaksoisella poronhoitoalueella maata ei saa luovuttaa muulle käyttäjälle ilman, että maanomistaja sitoutuu olemaan vaatimatta korvausta porojen tekemistä vahingoista.”
Maaoikeuksista on käyty aina kilpailua maanviljelijän ja paimentolaisen välillä, kiista on yleismaailmallinen.
”Suomessa tulkinta on, että paimentolaisilla ei ole oikeutta maihinsa. Näin ryhdyttiin ajattelemaan sen jälkeen, kun valtio lakkautti lapinveron maaverona uudella lailla vuonna 1924.”
Isojaossa loikattiin poronhoidon yli. Siihen saakka lapinkylät olivat maksaneet omista maistaan maaveroa.
”Tämä on nähtävissä Suomen lakikokoelmassa, laissa maaverojen lakkauttamisesta. Valtio siis ryösti saamelaisten maat lakimuutoksen avulla”, Aikio sanoo.
KARI LINDHOLM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
