vierasyliö Venäjä on suuri mahdollisuus

Venäjällä pohjoismaiset lähtökohdat lintukotomaisine illuusioineen joutuvat kovalle koetukselle. Presidentti Putin pelaa omaa peliään ja siihen ulkopuolisten on joskus vaikea saada otetta. Vuorossa on ulkoisen kuvan kirkastaminen ja suurvaltapyrkimyksen voimistaminen.

Vaikka Suomen taloussuhteissa Venäjälle kauppapolitiikka on yhteistä EU-politiikkaa, niin meille jää itselle paljon mahdollisuuksia edistää talouden kehittämistä.

Venäjän WTO-jäsenyys tuo vähitellen uutta elinvoimaa taloussuhteisiin. Venäjän sopeutuminen WTO-sääntöihin on aikaa vaativa, tuskallinen prosessi, siellä joudutaan avautumaan kansainväliselle kilpailulle.

Venäjä on pakko modernisoitua, jos se haluaa olla muutakin kuin raaka-aineiden viejä. Tehtävä on vaikea, sillä investoinnit infrastruktuuriin ja teolliseen kapasiteettiin ovat olleet viime vuosina vaatimattomia. Kaikki rahat ovat virranneet ulkomaille.

Neuvostoliiton kehittyminen teollisuusvaltioksi perustui raskaaseen teollisuuteen ja ulkomaiseen teknologiaan. Todennäköisesti imitointitalous olisi tälläkin kertaa nopein ja halvin tapa modernisoida kansantaloutta. Suomalaiset voisivat olla mukana kehittämässä pk-yritystoimintaa ja palveluita, hallintoa ja oikeastaan kaikkea mahdollista.

Kehitysesteitä on paljon ja korruptio lienee yksi pahimmista, sillä vain osa Venäjän hallituksen myöntämistä varoista menee tarkoitettuun kohteeseen, osa vain häviää muiden taskuun. Modernisoinnin tärkeimpiä kohteita pitäisi olla oikeusvaltioperustan vahvistaminen.

Suomella olisi tuhannen euron paikka profiloitua todellisena Venäjän talouden ja politiikan osaajana. Vihdoinkin olisi syytä panostaa Venäjä-tutkimukseen ja tehdä uusia avauksia.

Turun Yliopiston kauppakorkeakoulun Pan–European -Instituutti on oikeastaan ainoa selkeästi yritysten näkökulmasta tutkimusta tekevä laitos. Makrotalouden näkökulmasta Suomen Pankin tutkimuslaitos tekee uraauurtavaa työtä. Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutti ei ole saanut sitä asemaa, mitä sille kaavailtiin.

Venäjää koskeva tutkimustoiminta olisi syytä organisoida uudelleen, siinä olisi poikkihallinnollinen tehtävä.

Suomeen toivotaan venäläistä pääomaa ja yrityksiä. Fennovoiman venäläinen omistaja ja rakentaja ovat tervetullut lisä taloussuhteisiin. Myös telakakoilla on venäläistä omistamista. Nämä ovat näyttäviä omistuksia.

Kuitenkin viime kädessä joudutaan kysymään, mitä oikeastaan olemme valmiit hyväksymään?

Epäluulot elävät syvällä suomalaisten mielissä. Venäjä itse rajoittaa ulkomaista omistamista, myös Suomen on aina syytä katsoa oma kansallinen intressi ulkomaisten investointien suhteen.

Vähän aikaa sitten toteutettu Suomalais-venäläiskauppakamarin ja East Officen voimien yhdistäminen voisi olla uusi alku taloussuhteiden kehittämiselle. Finprolla on toimistot sekä Moskovassa että Pietarissa. Olisi järkevää yhdistää Finpron toiminnot kauppakamariin, jolloin siitä tulisi todellinen Venäjä-keskus.

Myös kuntien ja EU:n rahoittamat toimistot olisi syytä saada yhteen. Kaikki yhteiskunnan rahaa käyttävät toiminnot on syytä koordinoida tiukasti.

Vaikka talouskasvu Venäjällä hidastuu, se on suuri mahdollisuus suomalaisille yrityksille. Riskit on arvioitava joka kerta ja ne on mitoitettava oman yrityksen kantokyvyn mukaan

Keskuskauppakamarin johdolla ovat suomalaiset ja venäläiset kauppakamarit kokoontuneet pohtimaan taloussuhteiden kehittämistä jo vuodesta 1998 alkaen. Lokakuussa 2013 tämä konferenssi pidettiin Vologdassa.

Toinen merkittävä foorumi on Euroarktinen kauppakamari. Se on Barentsin alueen kauppakamarien yhteistyöorganisaatio ja se edustaa elinkeinoelämää Barentsin neuvoston taloustyöryhmässä. Lapin kauppakamarin toimitusjohtaja Timo Rautajoki on molempien organisaatioiden puheenjohtaja.

Kansalaisten vapaata liikkumista hidastavat vaadittavat viisumit. Niiden poistaminen maittemme välisestä liikenteestä vilkastuttaisi matkustamista ja lisäisi suomalaisten mahdollisuuksia saada venäläisiä asiakkaita Suomeen.

Viisumit ovat yhteiset koko Schengen alueella, joten asia ole vain meidän päätettävissä. Ennen kuin tähän voidaan mennä, tarvitsevat venäläiset kunnollisen passijärjestelmän.

Viisumipakon poistaminen herättää pelkoja, mutta samaan aikaan on ylläpidettävä muita turvallisuusjärjestelmiä. Pelätään rikollisten ja muiden vaarallisten tuloa Suomeen. Tosi asia lienee, että juuri ei-toivotut tulevat meille olipa viisumeita tai ei.

Arktisen alueen hyödyntäminen on ollut jo jonkin aikaa voimakkaasti esillä. Vihdoin on herätty ja Tekes käynnistää mittavan arktisen ohjelman, siinä edistetään tuotteiden ja palveluiden kehittämistä bisnekseen arktisilla merialueilla.

Suomella on osaamista ja se voidaan hyödyntää Venäjän suurilla arktisilla alueilla. Hallituksen esittämä arktinen strategia tarvitsee fokusointia, ei kaikkea voida tehdä, ei siinä voi olla jokaiselle jotakin.

Hallituksen on syytä saada aikaan jonkinlainen Suomen oma kansallinen Venäjä-visio; mitä me haluamme Venäjän kanssa tehtävästä yhteistyöstä.

Perustavoite on tietenkin säilyttää kansallinen itsenäisyys ja lisätä taloussuhteita, mutta, mikä on toivottava tavoitetila esimerkiksi vuonna 2024.

Edellinen hallitus sai aikaan laajan Venäjä-ohjelman: tämä ohjelma pitäisi ajankohtaistaa ja ottaa huomioon saadut kokemukset. Myös TEM:n Venäjä-tiekartta olisi syytä uudistaa.

Olennaista on keskittää voimavarat ja yhdistää eri politiikka lohkot kokonaisuuksiksi. Itämeren, Barentsin ja arktisen yhteistyön rahoituksesta on UM tehnyt oman linjauksensa.

Taloussuhteiden luonteeseen Venäjän kanssa kuuluu valtiojohdon mukana olo. Suomella on mainetta venäläisten politiikan ymmärtäjänä ja tietäjänä. Siinä ei saa mennä kuitenkaan pitkälle, uussuomettuminen ei ole meidän etu.

SAMPSA SARALEHTO

Kirjoittaja on järvenpääläinen

valtiotieteiden tohtori.

Avaa artikkelin PDF