Tuulivoimaa metsissä
Suomessa on käynnissä kova tuulivoimalabuumi osin luvatun syöttötariffin voimin. Kovia korvauksia on tuulipuistoissa ja niiden lähellä kai maanomistajille luvattu.
Uutena kysymyksenä on havaittu tuulisähkön syöttäminen valtakunnallisiin runkoverkkoihin. Jos vaikka Pohjanmaalla olisi toisistaan tietämättömiä ja riippumattomia tuulipuistohankkeita, niin pian yksi ja toinen yhtiö voi haluta syöttää sähkönsä perinteisten sähköyhtiöiden verkkoihin omilla hankeaikatauluillaan. Onhan valmiiseen jakeluverkkoon niin sanotusti helppo mennä toisin kuin luoda linjat itse ja tehdä sopimukset vaikka 500 eri maanomistajan kanssa tyhjästä. Huoltopisteet ja -tietkin ovat runkoverkkojen äärellä lähes valmiina.
Jos esimerkiksi valtakunnan tason 400 kilovoltin linja menee metsässä, ja siihen rinnalle tulee ensin tuuliyhtiön A hankkeena 100 kilovoltin linja ja pian yhtiön B vastaava linja perässä, voiko käydä niin, että kapeasarkainen metsätila on pian tuulisähkölinjaa täynnä?
Mitä tuulisähköfirma maksaa tuulipuistojen ulkopuolisille maanomistajille jakeluverkkojen rakentamisen osalta? Onko metsähehtaaritaksa esimerkiksi paljon puhuttu 10 000 euroa? Vai eletäänkö sotien jälkeistä sähkönjakelun yhteiskunnallistamisen aikaa? Tuulisähkön jakelu ei saa luoda maanomistajille kohtuuttomia tilanteita.
Entä kun Vattenfall tai Fingrid ovat aikanaan turvanneet yleisen edun nimissä kantaverkkojen suurlinjauksissa liito-oravat ja viitasammakot. Voiko yksityinen tuulivoimabisnes ajaa liito-oravan edun ohi? Niin ei voi nähdäkseni käydä.
Olisi hyvä, jos tuulivoimayhtiöiden sähkönjakelu hoidettaisiin maakaapeleita pitkin nelisatasten ja satakymppisten linjojen alla. Vaikka se maksaa, maakaapelit turvaisivat paitsi uhanalaisia eläinlajeja myös sähkönjakelun huoltovarmuutta.
Risto Lauhanen
yksityinen metsänomistaja
Ylistaro
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
