huidunperä Itsenäisyyspäivän mentyä
Itsenäisyyspäivämme, tämä historiamme 95:s, on nyt sitten juhlittu, koettu ja eletty.
Huidunperällä kansallisen juhlapäivämme vietto tuli täällä meillä puheeksi, kun viikon vaihteessa kokoonnuttiin tutussa seurassa. Viimeaikaisia tapahtumia puitaessa havaittiin sekin, että itsenäisyyspäiväämme suhtautumisessa oli nyt todettavissa kahdenlaista linjaa.
Ensin käsittelimme omaa juhlintaamme eli maaseudun suhtautumista juhlavan torstain tapahtumiin.
Vahvat perinteet tapaavat meillä maaseudulla kuulua asiaan joulukuun kuudentena. Historiamme merkittävät ja raskaat viime tapahtumat, talvisota ja jatkosota ja niiden jälkiajat maan jälleenrakentamisin, ovat edelleen meitä varsin lähellä, vaikka talvisodan syttymisestä on kulunut yli kahdeksan ja jatkosodan päättymisestä kohta seitsemän vuosikymmentä.
Molemmat sodat vaikuttavat edelleen historiamme suurina vaiheina. Erityisen merkittävää on, että tänään keskuudessamme elää vielä runsaasti sotaveteraanejamme ja nämä ajat kokeneita kotirintaman kansalaisia.
Oman kotiseudun vanhimpina nämä ikäpolvet olemassaolollaan muistuttavat nuorempia oman maan ja kotiseudun kohtalokkaista, ylen määrin vaikeista ajoista.
Meillä on myös toinen vakava ja erityisen merkittävä muistuttaja itsenäisyytemme merkityksestä. Kotiseurakunnan hautausmaalla sankarihaudat välittävät tämän päivän suomalaisille ja aikanaan tuleville sukupolville sanatonta mutta vakavaa viestiä siitä, miten kansan isänmaallisuus ja puolustustahto ovat historian eri vaiheissa pitäneet huolta kansallisesta itsenäisyydestämme.
Sankarihautojen nimet välittävät viestiä, miten kotiseudun miehinen väki, aviopuolisot, perheenisät, isoisät, veljet, omat pojat, antoivat henkensä itsenäisyyttämme turvatessaan.
Maalaispitäjien kirkonkylissä hautausmaat ovat siten suvun ja maan historian kannalta paikallisestikin paikkakunnan asukkaita erityisen lähellä. Suurten väestökeskusten sankarihaudat taas saattavat olla hyvinkin etäällä ja samalla etäällä silmistä ja mielistä.
Kun maaseutukunnassa valmistaudutaan itsenäisyyspäivän viettoon, kirkonmenot kuuluvat itsestään selvästi asiaan. Itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseen osallistutaan ja päivän merkitys korostuu virsin ja saarnojen sisällöin. Kirkonmenot päättyvät perinteisesti mieskuoron Oi kallis Suomenmaa -lauluun.
Kirkosta siirrytään maaseudulla sankarihaudoille ja muistetaan itsenäisyytemme puolesta henkensä antaneita kotiseudun maanpuolustajia. Puhe pidetään heidän muistolleen, ja mieskuoro antaa juhlavan osuutensa vakavin muodoin ja tunnoin.
Sankarihaudoilta saavutaan sitten yhteiseen itsenäisyysjuhlaan juhlaliputuksen antaessa leimansa hiljaisen maalaiskunnan pyhäiselle, talviselle maisemalle.
Asiaan kuuluu myös, että peruskouluissamme perehdytetään oppilaat juhlapäivän edellä itsenäisyyspäivään ja sen merkitykseen.
Toisin on sitten ”suuressa maailmassa” pääkaupunkiseudullamme. Kansallisen merkkipäivän vietto saa toki mediassa runsaasti palstatilat ja monet värikuvat. Varsinkin televisio-ohjelmat omistautuvat itsenäisyyspäivälle. Ominaista tälle median osalle on, että juhlapäivänä keskitytään varsinkin presidenttimme suuren juhlavastaanoton välittämiseen.
Nytkin keskityttiin 1 800 kutsuvieraan esittelyyn heidän tervehtiessään isäntäväkeä.
Perusteellisen huomion sai televisiossa ja painetussa mediassa naisten juhla-asujen esittely. Ilta omistettiin etenkin erikoisille kuten erityisen rohkeille luomuksille.
Samalla Ylen ajankohtaistoimitus järjesti arvokkaalle presidentinlinnan vastaanotolle ja sen jälkijuhlalle ohjelmaa hankkimalla muun muassa hypnotisoijan huvittamaan vieraita ja televisioiden äärellä istuvaa kansakuntaa. Huumoria tai sattumusten noteerausta ei puuttunut, kun toimittajat kameroin ja mikrofonein seurasivat menoa.
Illan kuvauutinen luotiin, kun maamme pitkäaikaisimpiin kansanedustajiin kuuluva ja viidesti hallituksessa ministerinä toiminut juhlaillan kutsuvieras joutui yllättäen hypnotisoijan nolaamaksi juhlan jatkoilla. Kansanedustaja selätettiin kunniamerkkeineen lattialle ja valokuvaaja toimi.
Tähän malliin meillä pääkaupungin media kuvasi itsenäisyyspäivän juhlintaa Helsingissä. Juhlinnan tyylierot ja julkisuus olivat melkoiset maaseudun ja pääkaupungin välillä, totesivat Huidunperän keskustelijat.
Miten sitten juhlittaneen itsenäisyyttämme vuonna 2017? Kyseessä ovat silloin itsenäisyytemme satavuotisjuhlat, Huidunperällä todettiin.
Kylä-Huinala puolestaan ihmetteli, minkä tyylin ja sisällön media silloin ottaa käyttöön. Maaseutu taas tiennee silloinkin tapansa ja tyylinsä, kuului huidunperäläisten keskustelun lopputoteamus.
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
