Historia rasittaakuntauudistusta
Hallituksen ajama kuntarakenteen uudistus pitäisi tehdä talous- ja kaupunkivetoisesti. Se on ongelma, sillä ristiriita historian kanssa on suuri, arvioi kuntauudistuksen vaikeuksia Pellervon taloustutkimuksen PTT:n katsaus Kunnat, rakenteet ja uudistus.
Suomen kuntarakenne periytyy 1800-luvulta. Sotien jälkeen kunnista tuli aluepolitiikassa valtion jatke ja pienet kunnat olivat osa valtion hajauttamispolitiikkaa.
Kunnat ovat myös perinteisesti kilpailleet keskenään ja valtionosuusjärjestelmä on ohjannut päätöksentekoa. Varakkaat kunnat ovat joutuneet rahoittamaan pieniä ja köyhiä. Se on vahvistanut kuntien itsenäisyyttä.
Kun kuntien talousvaikeudet ovat lisääntyneet, eikä yhteistä ymmärrystä kehityksen suunnista ole löytynyt, on myönnetty, että rakennetta pitää uudistaa.
Kuntarakennetta vuosina 2005–2012 uudistanut Paras-hanke yritti, mutta tulokset eivät nykyhallitukselle riittäneet.
Hallituksen kaavailuja jarruttaa, että suurimmilla kaupunkiseuduilla kuntaliitoksia vastustetaan avoimesti ja sitkeästi, kirjoittaa Oulun yliopiston maantieteen professori Sami Moisio katsauksessa.
”Hallituksen arvovalta ei ole lähestulkoonkaan riittänyt vastarinnan murtamiseen. Koska uudistus on kaupunkiseutuvetoinen, on selvää, että epäonnistuminen tärkeimmillä kaupunkiseuduilla vesittää uudistuksen pääosan.”
PTT:n katsauksen mukaan kuntien yhdistäminen ei suoraan paranna alueen elinvoimaa.
Ratkaisuksi solmuun katsaus esittää valtionosuuksiin perustuvaa kuntien ja valtion välisen työnjaon uudistamista.
AIMO VAINIO
Kuntien yhdis-
täminen ei suoraan paranna alueen elinvoimaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
