Kotimainen valaisin oli messinkiä, tiikkiä ja lasia – osasta saatetaan maksaa jopa satoja tuhansia euroja

Usein vanhoista valaisimista löytyy leima, jonka avulla pääsee valmistajan jäljille. Vaaleassa pöytävalaisimessa on leima HKA, Helsingin kaasuvalo. Musta on Stockmannin leimalla varustettu. Kuva: Maija Partanen

Moni meistä toivoo, että kirpputorilta tai mummon kamarista löytyisi aito Tynellin valaisin. Paavo Tynellin suunnittelema Lumihiutale-valaisin myytiin huutokaupassa yli 200 000 eurolla, ja arvellaan, ettei kattohintaa ole vielä nähty. Myös Alvar Aallon suunnittelemia valaisimia on myyty kansainvälisissä huutokaupoissa hirvittävillä hinnoilla. Semmoiseen kultasuoneen iskee kuitenkin aniharva.

Keräilijöiden keskuudessa himoituimmat valaisinvalmistajat ovat Taito, Orno ja Idman. Suomessa on toiminut monta muutakin vähemmän tunnettua valaisintehdasta, joiden tuotteet muistuttavat materiaaleiltaan sekä muotoilultaan tunnetuimpia valmistajia. Hinnoiltaan kakkoskaartiin kuuluvat esimerkiksi kotimaiset Itsu, Helsingin kaasuvalo, Viipurin valaisintehdas, Pohjoismainen sähkö sekä Valinte, joka myöhemmin vaihtoi nimensä Lampukkaaksi.

Valaisintehdas Taito Oy perustettiin 1918. Sen omistajiin kuului Paavo Tynell, joka suunnitteli yritykselle katto-, pöytä- ja lattiavalaisimia sekä seinälampetteja. Taito Oy vei valaisimia Amerikan markkinoille saakka. Kun vienti Amerikkaan ei vetänytkään, yritys oli vaikeuksissa ja Taito Oy sulautettiin sähkötarvikkeiden ja -valaisimien myyntiä harjoittavaan Idmaniin, joka sekin oli aloittanut oman valaisinvalmistuksen 1940-luvun alussa.

Taidetakomo Orno Oy:n aika alkoi muutamaa vuotta Taito Oy:n perustamista myöhemmin, vuonna 1921. Ornon omistajaksi tuli Stockmann 1930-luvulla, ja Ornon valaisimilla olikin tavaratalossa vahva edustus. Ornon tunnettu suunnittelija oli 1940-luvulta lähtien Lisa Johansson-Pape, joka muotoili valaisimia 1967 alkaneisiin eläkevuosiin saakka. Myöhemmin Yki Nummi oli Ornon pääsuunnittelija.

Vähitellen kolmen kovan, Taito Oy:n, Ornon ja Idmanin joukkoon tuli vähemmän tunnettuja valmistajia. Sodan jälkeen toimintansa aloittanut Valinte ja merkittävä 1950-luvun valaisinvalmistaja Itsu olivat pienempiä toimijoita, joiden valmistamat tuotteet ovat levinneet ympäri Suomen.

Vaikka Tynellin ja Johansson- Papen suunnittelemia valaisimia pidetään loistokkaina, eivät muut valmistajat jää varjoon. Materiaaleissa sekä muotokielessä on paljon samaa ja aikakaudelle tyypillistä.

Tynellin valaisimista tutut messinkilankakiekurat ilmestyivät myös Itsun valaisimiin.

1950- ja 60-luvuilla kotimaista valaisinvalmistusta oli runsaasti. Sotien jälkeisistä ajoista oli vaurastuttu ja koteja sisustettiin ajan muodin mukaisesti. Tyylillisiä vaikutteita saatiin aikakauslehdistä, jotka esittelivät uusia virtauksia. Monien valaisinyritysten mallit jäljittelivät esimerkiksi italialaisia valaisimia.

Tiikki oli suosittu sisustusesineissä käytetty puu eri puolella Eurooppaa, myös Suomessa, vaikka se kasvaakin tropiikissa. Käytetyt sisustustuotteet olivat pitkälti kotimaassa valmistettuja, sillä ulkomaista tuontia oli niukasti.

Vasta 1960-luvulla ulkomaiset tuotteet tulivat myymälöihin kilpailemaan suomalaisten tuotteiden kanssa, ja päihittivät ne halvalla hinnallaan.