Politiikkapuheessa viestit löytyvät rivien väleistä
Jos ruokamarkkina olisi terve, tukikeskustelu voitaisiin jättää vähemmälle, kirjoittaa MT:n päätoimittaja.
Kuva: Sanne KatainenLue artikkelin tiivistelmä- Puolueiden vaalilinjaukset maatalouden tukien suhteen jäävät epämääräisiksi, vaikka velkajarrusta pidetään kiinni.
- Petteri Östman vastustaa tukileikkauksia, Oras Tynkkynen ja Antti Kurvinen korostavat kohtuullisuutta ja ruuantuotannon ydinalueita.
- Sari Essayah lupaa säilyttää rahoituksen nykykaudella, mutta tuleva on avoin.
- Kirjoittaja vaatii tasapainoisia markkinoita, joissa tuottajat saavat oikeudenmukaisen osan arvoketjusta.
Tiivistelmä on Rengin, Viestimedian oman tekoälyavustajan, tekemä ja ihmisen tarkistama.Puolueita ei voi syyttää liiasta konkretiasta niiden kertoessa linjauksistaan ensi kevään vaaleihin. Velkajarrusta pidetään kiinni ja talouskasvua lupaillaan, mutta miten temppu tehdään, on auki.
Maaseudun Tulevaisuus kysyi eduskuntaryhmien puheenjohtajilta, miten ja mihin mahdolliset maatalouden säästöt tulisi kohdentaa (26.5.). Leikkausten ulottamista myös alkutuotantoon on väläyttänyt muun muassa valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä MT:n haastattelussa (17.5.).
Ryhmyreistä vain kristillisdemokraattien Petteri Östman torjui tukileikkaukset kokonaan, mutta ei hänkään halunnut asemoida niitä kynnyskysymykseksi hallitusneuvotteluihin. Kaikki vastanneet suhtautuivat leikkauksiin varauksella. Jopa vihreiden Oras Tynkkynen myönsi tuottajien tilanteen olleen tukala jo pitkään, eivätkä säästöt saa hänen mukaansa pahentaa tilannetta kohtuuttomaksi. Keskustan Antti Kurvinen korosti tarvetta varjella ruuantuotannon ydintä.
RKP ei Otto Anderssonin mukaan halua leikata tuista. Kukapa haluaisi? Halu ei päätöspöydissä aina riitä.
Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) on luvannut, ettei maatalouden rahoihin kajota tällä kaudella. Ministeri ei toisaalta lupaa hallituksen myöskään tarttuvan EU:n uuteen tukimekanismiin, joka sallii jäsenmaiden tukea Lähi-idän kriisin runtelemia toimialoja, kuten maataloutta ja kalastusta (MT 5.5.).
EU lähtökohtaisesti karsastaa kansallisia valtiontukia, mutta linja on lieventynyt Kiinan ja Yhdysvaltojen nykyhallintojen ajaessa kansallista etua voimalla.
Maatalouden säästäminen rahoitusleikkurilta tällä kaudella on lupauksena helppo, sillä viimeinen kehysriihikin on pidetty. Jutun pihvi on siinä, mitä tapahtuu ensi kaudella, ja siitä äänestäjillä on oikeus saada puolueilta nykyistä selkeämpiä näkemyksiä.
Jutun pihvi on siinä, mitä tapahtuu ensi kaudella.
Ikäviä asioita on politiikassa tapana loiventaa sopivilla muotoiluilla. Leikkaamisesta varoittamisen sijaan on miellyttävämpää olla ”sulkematta niiden mahdollisuutta täysin pois”, kuten MT:n ryhmyrijuttukin paljastaa.
Vaaleihin on hetki aikaa, eikä esimerkiksi EU:n tulevan rahoituskehyksen vaikutuksista ole tietoa. Myös vaaliohjelmat ovat vielä viimeisteltävinä.
Konkretian merkitys kuitenkin korostuu, mitä lähemmäs h-hetkeä tullaan. Äänestäjien kuluttajansuojan toteutumiseen voivat vaikuttaa sekä ehdokkaita toreilla tapaavat kansalaiset että vastauksia tivaava media.
On eri asia luvata kotimaisen tuotannon turvaamista kuin kertoa, miten se tehdään. Tai olla sulkematta sopeutuksia pois kertomatta niiden kohdentamisesta ja mittakaavasta.
Ikäviä asioita voi loiventaa sopivilla muotoiluilla.
Tärkeintä olisi kuitenkin luoda toimivat ja alkutuottajien kannalta oikeudenmukaiset markkinat, jotta tukipolitiikasta ei tarvitsisi toistuvasti keskustella. Tähän on Suomessa valitettavasti matkaa.
Käytännössä kyse on ruuantuotannon arvoketjun muokkaamisesta sellaiseksi, että nykyistä suurempi osa tuotoista päätyy ketjun toimivuuden kannalta tärkeimmälle portaalle eli alkutuotantoon. Rahaa liikkuu, mutta virtauksen suunta ei nyt ole tasapainossa.
Kirjoittaja on MT:n vastaava päätoimittajaArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
