KANSAN SUUSTA Sanasta miestä
Sanasta miestä, sarvesta härkää, sanotaan. Sanontaa selittää sen karjalainen toisinto, joka kertoo, että lehmiä pidetään kiinni sarvesta, miestä sanasta.
Hollannissa sanonta tunnetaan muodossa ”hevosta suitsista, miestä sanoista”.
Eri puolilla maailmaa on arvostettu ihmisiä, jotka ovat sanojensa mittaisia. Sanan pitäminen on kunnia-asia, sillä ”ennen mies maansa myö kuin sanansa syö”.
Kokemuksesta tiedämme, kuinka helposti tuleekaan luvattua kaikenlaista. Esimerkiksi vuodenvaihteessa lupaukset luikahtavat suusta yhtä liukkaasti kuin ehdokkaalta vaalien alla.
Liiallinen lupaaminen kertoo huonosta harkinnasta, ”en lupaa mitään” on puolestaan tylsää. Niinpä arabialainen neuvo ei ole hullumpi: lupaa vähän, mutta täytä lupauksesi. Kyetäkseen tähän on oltava oman suunsa herra.
Kansa sanoo lupausta velkaa pahemmaksi ja rahoja kalliimmaksi. Toisaalta tyhjiä lupauksia antanut voi kuitata asian sanomalla, että puheet ovat puheita. Ja Turtolassa uskottiin, ettei lupaus miestä köyhdytä. Mutta luottamus voi kyllä mennä.
Asia on helposti sanottu, mutta sanan ja teon välillä on monta muttaa ja mutkaa. Mikä on sanottu, ei vielä ole tehty. Sanat vesikuplia, teot kultapisaroita, sanoo tiibetiläinen.
TOPI LINJAMA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
