Valtaosa asepalveluksen keskeytyksistä tapahtuu terveyssyistä, joista noin puolet on fyysisiä: "Mielenterveysongelmat eivät kuulu palvelukseen"

Panssarihuolto- ja lääkintämies Ida Heikkinen vastaanotti rokotukseen saapuvia alokkaita. Ovensuussa seisoo Nikita Borissov Riihimäeltä, rokotettavana on Valtteri Lehtinen Lempäälästä. Rokottomassa kenttäsairaanhoitaja Teija Laurinen (vas.) ja osastonhoitaja Marjo Tuomisto. Kuva: Jaana Kankaanpää

Loppiaisena asepalvelukseen astui yli 12 500 alokasta ympäri Suomen. Toisena palveluspäivänä varuskuntien terveysasemilla oli kiire, kun uusien asevelvollisten terveyttä alettiin huoltaa.

Hämeenlinnan kupeessa sijaitsevassa Parolan Panssariprikaatissa varusmiesten ja -naisten rokottamiselle oli varattu koko päivä. Verryttelypukuiset osastot marssivat yksi toisensa jälkeen terveysaseman pihalle alikersanttien johtamina.

Viimeisen noin viiden vuoden aikana alokaskauden rasitusmurtumien määrä on kääntynyt laskuun, arvioi Parolannummen terveysaseman päällikkölääkäri, lääkintäkapteeni Karoliina Helle. Syynä on muun muassa asepalveluksen nousujohteisuus, toisin sanoen koulutuksen vaativuutta lisätään vähä vähältä. Ensimmäinen totuttelumarssi, jonka asevelvolliset suorittavat, on pituudeltaan viisi kilometriä.

Koulutus 2020 -ohjelman myötä uudistetusta alokasjaksosta huolimatta asevelvollisten keskuudessa on nähtävissä ääripäiden loittoneminen toisistaan.

”Osa pärjää todella hyvin ja osalle pelkkä varuskunnan arki on vaikeaa. Kaikkien lähtötaso pyritään ottamaan huomioon, jotta palvelusturvallisuus pysyy korkealla tasolla.”

Varuskuntien terveysasemat vastaavat paitsi asevelvollisten terveydenhuollosta myös Puolustusvoimien siviili- ja sotilashenkilöstön työterveyshuollon järjestämisestä. Hoidettavia varusmiehiä ja -naisia koulutetaan vuosittain noin 22 000. Kantahenkilökuntaan kuuluu 12 000 henkeä.

Suuren ihmismäärän hoitamisessa ennaltaehkäisy on tärkeässä osassa. Siksi asepalvelus porrastetaan ja uudet alokkaat rokotetaan heti palveluksen alussa. Varusmiespalvelukseen saapuvalta tarkistetaan ja tarvittaessa täydennetään voimassa oleva rokotussuoja jäykkäkouristuksen, kurkkumädän, hinkuyskän, tuhkarokon, vihurirokon, sikotaudin, meningokokin sekä kausi-influenssan osalta.

Parolan Panssariprikaatin terveysaseman päällikkölääkäri, lääkintäkapteeni Karoliina Helle on työskennellyt prikaatissa yhdeksän vuotta. Kuva: Jaana Kankaanpää

Ennaltaehkäisevästä rokottamisesta huolimatta varuskunnissa jyllää vuosittain epidemioita. Suuret, läheisissä tekemisissä olevat ihmismassat ovat jo valmiiksi alttiita tartunnoille.

Esimerkiksi maasto-olosuhteissa nopeasti leviävä norovirus saattaa kaataa hetkessä punkkaan puoli komppaniaa. Epidemian iskiessä sairastuneet eristetään omaan kasarmiin, missä heille järjestetään asianmukaista hoitoa. Myös sairastuneiden ruokailu voidaan tarvittaessa järjestää kasarmissa sisätiloissa.

Eristyksellä voidaan ehkäistä myös siviiliväestön sairastuminen. Jos joukko tartunnan saaneita varusmiehiä ja -naisia matkustaa varuskunnasta viikonloppuvapaille ympäri Suomea, saattaisi tartunta levitä julkisissa liikennevälineissä laajasti muunkin väestöön.

Terveysasemien henkilökunnan lisäksi potilaiden hoitoon osallistuvat myös lääkintäalan varusmiehet hoitotyössä avustaen. Lääkintäalan tehtäviin pyritään valitsemaan siviilissä hoitajakoulutusta saaneita henkilöitä.

Lääketiedettä opiskelevat ja lääketieteessä korkeakoulututkinnon suorittaneet henkilöt määrätään alokasjakson jälkeen Logistiikkakouluun koulutettaviksi. Suurin osa heistä pääsee Lääkintäalan reserviupseerikurssille. Lääkintärukkilaisilta edellytetään lääketieteen kandidaatin tai lisensiaatin koulutusta. He voivat tehdä esimerkiksi tavanomaisia yleislääkärin tehtäviin kuuluvia toimenpiteitä, kuten poskionteloiden punkteerausta, luomenpoistoa tai kynnen kavennusleikkauksia.

”Paikallispuudutuksella tehtäviä pieniä toimenpiteitä, joita heillä on lain mukaan oikeus tehdä”, Helle täsmentää.

Vaativammat toimenpiteet järjestetään kumppanuussairaaloissa, joihin varuskuntien terveysasemat tukeutuvat erikoissairaanhoidossa.

Uudet alokkaat rokotettiin toisena palveluspäivänä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Karoliina Helle kertoo, että useimmin terveysasemalle hakeudutaan hengitystieinfektioiden tai tuki- ja liikuntaelinvammojen vuoksi.

”Asevelvolliset ovat verrattavissa huippu-urheilijoihin. Kun keho saa paljon rasitusta, virukset aiheuttavat herkemmin oireisen infektion.”

Julkisuudessa sisäilmaongelmat nousevat herkästi esille armeijan aikaisista hengitystiesairauksista puhuttaessa. Helteen mukaan on kuitenkin vaikea osoittaa, milloin vaivat johtuvat huonosta sisäilmasta ja mitä sillä ylipäätään tarkoitetaan.

”Huonolla sisäilmalla voidaan tarkoittaa kaikkea ilmanvaihdon ongelmista mikrobivaurioihin. Oireet myös vaihtelevat yksilöllisesti, samalla tavoin esimerkiksi katupöly vaikuttaa ihmisiin eri tavalla.”

Puolustusvoimilla on oma sisäinen kanava sisäilmaongelmista tehtäviä ilmoituksia varten. Vuonna 2017 järjestelmän kautta tehtiin 38 ilmoitusta. Seuraavana vuonna ilmoituksia tuli 76. Vuoden 2019 toukokuuhun mennessä ilmoituksia oli tullut 36 kappaletta.

Kasarmirakennuksissa havaitut mikrobiongelmat pyritään eristämään niin, että esimerkiksi homeitiöitä ei pääse leviämään hengitysilmaan. Yksittäisiä tupia tai kokonaisia kerroksia saatetaan poistaa käytöstä mikrobivaurioiden takia. Tilojen korjaus ja ylläpito eivät kuitenkaan ole Puolustusvoimien vastuulla. Niistä vastaavat Rakennusvirasto ja Senaattikiinteistöt, joka omistaa rakennukset.

Vuosina 2010–2018 Senaattikiinteistöt on käyttänyt 84 miljoonaa euroa kasarmirakennusten sisäilman parantamiseen. Vuodesta 2003 vuoteen 2019 kasarmeja on peruskorjattu 302 miljoonalla eurolla. Seuraavan viiden vuoden aikana on määrä aloittaa 12 peruskorjausta.

”Samalla tavalla kuin koulujen tai päiväkotien myös armeijan sisäilmaongelmat ovat herkkä aihe. Kyse on omasta terveydestä, mutta tiloissa oleskeluun ei voi itse juuri vaikuttaa”, Helle sanoo.

Hänen mukaansa on harvinaista, että terveysasemalla tuleva mainitsisi sairastavansa huonon sisäilman vuoksi.

Suurin osa keskeytyksistä on terveyssyistä johtuvia. Kuva: Jukka Pasonen

Valtiokonttori pitää tilastoa ilmoitetuista sairauksista ja tapaturmista, joiden vuoksi asevelvollinen ei voi osallistua palvelukseen. Jos poissaolo on pituudeltaan päivän tai enemmän, siitä tehdään ilmoitus. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana sairauksien ja tapaturmien määrät ovat vaihdelleet vuosittain runsaasta 1 300:sta runsaaseen 1 100:aan. Vuodesta 2014 eteenpäin määrä on ollut hienoisessa laskussa. Keksimäärin kaksi kolmesta ilmoituksesta, vuositasolla noin 700, johtuu tapaturmasta.

Pysyviä vammoja aiheuttavia sairauksia tai tapaturmia on vuosittain noin 35, mutta määrät vaihtelevat vuodesta toiseen.

”Useimmiten pysyvä vamma on seurausta tapaturmasta, mutta esimerkiksi aivokalvontulehduksen jälkitaudit voivat myös aiheuttaa niitä”, Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry:n puheenjohtaja Ilkka Kouri kertoo.

Sotien jälkeen armeijassa vammautuneita ihmisiä on elossa noin 2 600, Kouri kertoo.

Puolustusvoimat arvioi tapauskohtaisesti, voiko palveluksen suorittaa loppuun vammautumisesta huolimatta. Esimerkiksi viimeisten viikkojen aikana murtunut ranne ei välttämättä johda palveluksen keskeytykseen.

”Mikäli asevelvollinen tai reserviläinen ei ole kotiutuessaan terve, Valtiokonttori on häneen yhteydessä. Lopullinen lausunto korvauspäätöksestä tehdään noin vuosi kotiutumisen jälkeen. Tarvittaessa asevelvollisena vammautunut voidaan uudelleenkouluttaa”, Kouri kertoo.

Tällä hetkellä käsittelyssä on laki, joka siirtäisi vastuun lausuntojen antamisesta Kuopion yliopistolliselle sairaalalle. Tällöin lausunnot tulisivat aina samasta paikasta, eikä vammautuneen tarvitsisi itse etsiä lääkäriä antamaan lausuntoa.

Asevelvollisena vammautuneet voivat saada tukiyhdistykseltä muun muassa rahallista avustusta kuntoutukseen ja liikuntaharrastuksiin ja apua korvaushakemusten kanssa. Kourin mukaan suuri osa armeijassa vammautuneista kokee saamansa korvauksen olevan liian pieni.

Suurin osa palveluksen keskeytyksistä johtuu asevelvollisen terveydestä. Pääesikunnan viestintäosastolta kerrotaan, että peräti 75–80 prosenttia palveluksen keskeytyksistä tapahtuu terveyssyistä.

Terveydellisistä syistä noin puolet liittyy fyysisiin ja noin puolet mielenterveydellisiin syihin, kuten ahdistuneisuushäiriöt, masennus, sopeutumishäiriöt ja päihteet. Nuorten mielenterveysongelmat ovat olleet viime vuosina paljon esillä. Niihin suhtaudutaan vakavasti myös Puolustusvoimissa.

”Mielenterveysongelmat eivät kuulu palvelukseen. On vain muutamia mielenterveyden ongelmia, joiden kanssa asevelvollisuuden suorittaminen on mahdollista. Niitä ovat lievät pakko-oireet ja lievä reaktiivinen masennus, jota esimerkiksi perheenjäsenen kuolema voi aiheuttaa”, lääkintäkapteeni Karoliina Helle kertoo.

Hän sanoo, että siviilissä mielenterveysongelmista kärsivä saattaa mennä ”seulasta läpi”, mutta armeijaolosuhteissa ongelmat huomataan nopeasti. Helle kuitenkin huomauttaa, että sisäilmaongelmien tavoin mielenterveysongelmat ovat hankala termi, sillä ne voivat kattaa laajan joukon erilaisia vaivoja, joissa kaikissa ei ole kyse varsinaisista sairauksista.

Helle kertoo, että kliinisten sairauksien sijaan joillakin asevelvollisilla voi huomata resilienssin eli kriisinsietokyvyn alentumista. Tällöin heidän voi olla vaikeampi sietää tilanteita, joissa asiat eivät suju kuin niiden toivoisi.

”Se näkyy esimerkiksi mielialan laskuna ja uniongelmina. Kyseessä on stressitila, johon suurin osa kuitenkin sopeutuu. Se on henkistä kasvua, joka on osa armeijaa ja aikuistumista.”