Bioydinvoimaa
Tohtori Veli Pohjosen kirjoitus (MT 20.9.) antoi paljon uusia ajatuksia edelleen kehiteltäväksi. Toivottavasti mahdollisimman moni päättäjä olisi lukenut kirjoituksen. Puu ja kaikki muu biomassa on sidotussa muodossa olevaa aurinkoenergiaa. Aurinko on suuri ydinvoimala. Sinne kauas jäävät ne vaaralliset jätteet, jotka seuraava maailmanloppu viimeistään luonnonmukaisesti hoitaa.
Pohjonen mainitsee, että havupuiden etuna energian sitomisessa on kevät ja lehtipuiden taas syyskesä.
”Voimalasta” saataisiin varmaankin lisätehoa sillä, että lehtipuuta on sopivassa suhteessa havupuiden joukossa. Siis selvällä suomella sekametsä, mutta mikä olisi se tehokkain suhde energianäkökulmasta?
Pieni suomalainen ongelma on, että risukaan ei metsästä taida lähteä nykyisin liikkeelle ilman, että pyörien tai telojen päällä liikkuu ainakin kymmenen tonnia rautaa ja satatuhatta euroa.
Energiaa meillä siis on omasta takaa, mutta onko meidän päättäjillämme kykyä, taitoa ja tahtoa ottaa tämä energialähde käyttöön?
Huonolta näyttää, kun vihreä ympäristöministeri ”onnistui” neuvottelemaan maamme metsät päästölähteeksi.
Hiilinielunahan metsämme toimivat, kun joka viides lisäkasvukuutio jää metsään lahoamaan.
Totta on, että metsää tuhoutuu yhdyskuntarakentamisen alle, mutta pitikö siitä juuri metsätaloutta rangaista? Se rangaistus kuuluisi kokonaan muualle.
Pohjosen käyttämä käsite ”bioydinvoima” kannattaa ottaa yleisesti käyttöön.
Aulis Ansalehto
Loppi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
