Metsän monet kasvot
Metsä on suomalaiseen tapaan ollut osa
elämääni aivan lapsuudesta asti. Kotitaloani ympäröivät eteläsuomalaisen haja-asutusalueen pellot ja metsät. Lähimmät naapurit olivat
niiden takana, satojen metrien päässä.
Jo silloin minua kiinnosti lähimetsissä
samoilu.
Metsässä oli jotain salaperäistä ja jopa
pelottavaa. Kannonkoloissa ja juurakoissa asui ystävällisiä mielikuvitusolentoja, ja vanhojen puiden saattoi kuulla kertovan tarinoita
menneistä ajoista.
Opin tuntemaan kasvit ja puut, kuuntelemaan linnunlaulua ja seuraamaan oravien
touhuja. Joskus kuitenkin pelkäsin eksyväni. Metsä vaikutti niin suurelta ja puoleensavetävältä. Puiden välistä ei aina edes näkynyt,
minne olin menossa ja mistä tulossa.
Metsä oli kuitenkin myös jollain tavalla
turvallinen.
Siellä eivät talven lumisuus tai kesän kuumuus tuntuneet. Se ikään kuin suojeli kulkijaansa kaikelta pahalta. Jo ammoisina aikoina suomalaiset ovatkin paenneet vihollista metsiin.
Ennen minua metsä on ollut läsnä monen suomalaisen elämässä. Sille onkin muodostunut monenlaisia merkityksiä ja arvoja.
Osa arvoista palautuu lapsuuteen tai vieläkin kauemmas menneiden sukupolvien taa. Toiset niistä ovat enemmän nykyaikaisia.
Metsään ja puihin liittyy monien mielestä hengellisyyttä. Niiden kautta saa helposti
yhteyden yliluonnolliseen. Entisaikaan kerrottiinkin metsässä sattuneita havaintoja niin keijuista, tontuista kuin yksisarvisistakin.
Puista erityisesti pihlaja oli muinaissuomalaisille pyhä. Sen oksat tuottivat karjaonnea ja karkottivat karhut. Pihlajaa ei saanut kaataa, sillä se tuotti huonoa onnea.
Juhannuksen aikaan metsissä on tehty myös monenlaisia taikoja. Saniaisen uskottiin kukkivan vain juhannusyönä. Kukan löytäjän tuli poimia se nopeasti, jolloin hän sai osakseen sen taikavoimat.
Myös virvatulia eli aarnivalkeita kannatti tarkkailla juhannusyönä. Niiden merkitsemästä paikasta metsän kulkija saattoi löytää aarteen.
Nykypäivänä metsä on monille rahalähde ja taloudellinen turva. Kun puut ovat kasvaneet tiettyyn ikään, on aika hakata ne pois ja istuttaa uutta tilalle.
Puusta on tehty taloja, huonekaluja, käyttöesineitä ja paperia. Metsät ovatkin olleet pitkään taloutemme perusta.
Metsänomistajat ovat kuitenkin enenevässä määrin huomioimassa myös monimuotoisuus- ja virkistysnäkökohdat metsien käsittelyssä.
Lisäksi uusi metsälaki mahdollistaa metsien hoidon myös muuten kuin avohakkuilla.
Uusi metsä kasvaa hakkuuaukolle melko nopeasti. Tämän olen todennut seuratessani lapsuudenmetsäni muutosta aukosta nuoreksi taimikoksi.
Jo parissa vuodessa vadelma ja maitohorsma
valtaavat alan yhdessä istutustainten kanssa. Hieman myöhemmin paikalla onkin jo pihlajan, koivun ja havupuiden kansoittama, taimikonhoitoa vaativa ryteikkö.
Metsäalaa opiskelevana ymmärrän metsien uudistamisen ja hoidon tärkeyden. Kuitenkin silmääni viehättävät eniten villin ja vapaan
näköiset, luonnontilaa lähellä olevat metsiköt. Niitä on, yllättävää kyllä, myös Helsingissä.
Oma helsinkiläinen opiskelija-asuntoni
sijaitsee kaupunkimetsikön kupeessa. Onneksi, sillä saan metsissä liikkumisesta voimaa ja
innostusta etenkin keväiseen aikaan.
On mukava katsella, kun luonto heräilee
talviunestaan ja kaikki muuttuu valoisammaksi ja vihreämmäksi. Mieli muuttuu vapautuneemmaksi ja kaikki tuntuu paremmalta.
Metsillä onkin tutkittua vaikutusta ihmisen hyvinvointiin. Verenpaineen ja pulssin on todettu alenevan metsäympäristössä kuljettaessa.
Lisäksi stressihormonien määrä vähenee ja mieliala nousee.
Olin vastikään tekemässä juttua Maa- ja kotitalousnaisten järjestämästä puunhalauksen
Suomen ennätyksestä. Osallistuin itsekin halaukseen, ja koskettaessani puuta tunsin heti rauhoittuvani ja saavani lisää voimaa.
Halaamani vanha kuusi seisoi tukevasti vieressäni. Se ikään kuin piti minusta huolta. Sain tuntea käsieni alla halkeilevan kaarnan ja silittää
sitä. Pystyin haistamaan pihkan voimakkaan tuoksun. Ajatukset lensivät.
Päätin jättää murheeni ja huoleni kuusen kannettaviksi. Se on vahvempi kuin minä,
surkoon puolestani.
tiina.heikkinen@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
