Arjen historia on monimuotoisempikuin niin sanottu virallinen totuus
”Siihen Suomeen, minkä ymmärrämme tänä päivänä arkisena ympäristönä, liittyy paljon myönteisiä lähtökohtia ja muistoja siitä, miten on yhdessä tehty. Se on aikamoinen voimavara”, sanoo Pilvi Torsti.
Tietokirjailija ja poliittisen historian tutkija puhuu sotien jälkeisistä uudelleenrakentamisen vuosikymmenistä siinä valossa, mitä laaja tutkimus suomalaisten omakohtaisista historiakäsityksistä hänelle avasi.
”Olen itse optimistina syntynyttä ihmistyyppiä. Silti tutkimus antoi uutta pohjaa ajattelulleni siitä, miksi meillä suomalaisilla on niin vahva piirre sopimisen kulttuuriin ja käytännölliseen ajatteluun.”
Tietty kansallinen yhtenäisyys näkyy myös toisin. ”Kun kysyttiin, mitä pidät tärkeänä, meillä on hyvin vähän sellaisia asioita, joissa jokin ikäluokka olisi miinuksella ja toinen plussalla.”
Toisin oli 1990-luvun lopulla Bosnia-Hertsegovinassa, jossa poliittisen historian tutkija keräsi aineistoa ensin graduunsa ja sitten väitöskirjaansa.
”Siellä näkemykset omasta menneisyydestä olivat sisällissodan jäljiltä hyvin jakautuneet.”
”Sen sijaan Suomessa sukupolvien väliset kokemukset limittyvät eivätkä revi kahteen suuntaan. Nuorilla toki korostuvat kansainväliset näkökulmat ja ympäristö, mutta ne eivät loista poissaolollaan minkään ikäisten arvostuksissa.”
Suomi kansallisena ryhmänä on siten vahvasti olemassa myös nuoremmille.
Toki se heidän puheissaan usein hieman ironisoituu, Pilvi Torsti helähtää nauruun.
”Niin kuin yksi nuorempi vastaaja kommentoi: ’Löytyykö kansakuntaa, joka sanoisi, että olemme laiskoja ja työtä vieroksuvia?’”
Grafiikan jakauma näyttää, mitä tekijöitä tai vaiheita vastaajat pitävät historiassamme merkittävimpinä.
”Ykkösenä loistaa mahdollisuus yhdenvertaiseen perusopiskeluun. Sen rinnalla korostuvat tasa-arvo, yleinen äänioikeus ja hyvinvointiyhteiskunnan muodostuminen”, Torsti analysoi.
Monien tutkijoiden arvelu sai vahvistuksen: hyvinvointiyhteiskunta on paitsi käytännön politiikkaa myös historiallinen arvo, jonka merkitys kansakunnan tulevaisuuden rakennuspuuna tunnustetaan kaikissa eri ikäluokissa.
Haastateltaessa nuorimpia, 15–20-vuotiaita, vastaan tuli myös jonkinlainen järkytys.
”Kun kysyttiin oman ikäluokan avainkokemusta – ja tähän jokainen sai vastata, mitä mieleen tuli ilman valmiita vaihtoehtoja – ihan nuoret kertoivat, että kotimaassa mieleen tulevat koulusurmat ja maailmalla terrorismi tai sen vastainen sota.”
Tutkijaryhmä joutui eettisen pohdinnan eteen, miten julkaista asia ilman, että nuorimmat vastaajat saavat nimityksen koulusurmien ja kansainvälisen terrorismin ikäluokkina. Se ratkaistiin laajentamalla nuoret vastaajat yhdeksän ikäluokkaa kattavaksi sukupolveksi.
Kun mukaan otettiin myös nuoret aikuiset, ryhmää yhdistäviksi tekijöiksi nousivat terrorismin lisäksi teknologia ja kansainvälistyminen.
Aineisto myös kertoo, että yksilöllistyminen ja valintojen lisääntyminen, joita yleensä pidetään 1980-luvulla syntyneiden etuoikeutena, ei näkynyt edes epäsuorasti nuorimpien ikäpolvien kokemuksissa.
Talvi- ja jatkosotien merkitys kansakunnan muistissa tuli esiin lähes kaikkien vastaajien ajatuksissa. Mutta vuosi 1918 on Pilvi Torstin mukaan selvästi muuttunut menneisyydeksi, historiaa-sanan yleensä ajatellussa merkityksessä.
”Tulkintalinjat valkoisten ja punaisten välillä tunnistettiin, mutta enemmistö korosti näkemystä, että kaikki taistelivat oikeaksi kokemansa järjestelmän puolesta.”
”Tunnistetaan siis sisällissodan perusolemus. Mutta se ei enää kulje ihmisten iholla kuin poikkeustapauksissa.”
Eri-ikäisten ihmisten näkemykset kertovat tutkijan mukaan sangen toisenlaista tarinaa kansamme merkkipaaluista kuin se, minkä poliittinen eliitti esittää varmana tietona.
”Yhteiskuntapoliittinen keskustelu kulkee omia latujaan ja kansalaisten omiaan. Eihän siitä ole kauankaan, kun meillä yritettiin yhä perua puheita talvisodasta erillissotana.”
”Sodassa korostuivat isänmaallisuus ja traumaattisuus. Ne elävät ihmisten ajattelussa samassa kuvassa.”
”Sen sijaan suomettuminen tunnettiin sanana, mutta sitä ei pidetty mitenkään tärkeänä nykyajalle. Kansalaisille se näyttäytyy lähinnä ironisena, jos edes sinä.”
Aiemmat kansainväliset tutkimukset ovat Pilvi Torstin mukaan osoittaneet, että kun päästään henkilökohtaiselle tasolle, käsitys niin omasta kuin kansan historiakäsityksestä muuttuu hyvin rikkaaksi.
Niin nytkin: Torsti löysi moniarvoisemman Suomen kuin sen, mikä usein halutaan niin politiikassa, tutkimuksessa kuin uutisissa nähdä.
Lisäksi haastateltujen vakava suhtautuminen menneisyyden ja tulevaisuuden jatkumoon teki tutkijaan vaikutuksen.
”Vaikka kuinka voisin olla joistain tulkinnoista täysin eri mieltä vastaajien kanssa, on erittäin tärkeää tehdä oikeutta näille ihmisten todellisille ajatuksille ja heidän muodostamilleen käsityksille. Niistä ei voi muodostaa kahta lausetta, jotka tulkitsevat koko suomalaisen historian, eikä pidä edes yrittää. Silloin tekisi väkivaltaa ihmisten mielipiteille.”
”Sieltä voi löytää suuntia ja trendejä, jotka totta kai tuodaan esiin. Mutta se pitää tehdä kunnioittaen tapaa, jolla ne on esitetty.”
KAIJALEENA RUNSTEN
Pilvi Torsti:
Suomalaiset ja historia.
303 sivua. Gaudeamus.
Sodassa
korostuivat
isänmaallisuus ja traumaattisuus. Ne elävät ihmisten ajattelussa samassa kuvassa.
Niin kuin
yksi nuorempi
vastaaja kommentoi:
”Löytyykö
kansakuntaa, joka sanoisi, että olemme
laiskoja ja työtä
vieroksuvia?”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
