Entistä useampi pääsee juhlimaan nimipäiväänsä
Helsingin yliopisto tarkistaa nimipäivälistat viiden vuoden välein. Vuoden 2015 uudistuksen ovat laatineet dosentti Minna Saarelma-Paukkala ja professori emerita Marianne Blomqvist.
Suomalaiseen nimipäiväkalenteriin on nyt otettu nimiä, joita on annettu ensimmäiseksi etunimeksi vähintään 500 lapselle uudistusta edeltäneen 50 vuoden aikana, eli vuoden 1965 jälkeen.
”Nimistö edustaa alle 50-vuotiaiden suomalaisten nimiä. Koska vanhempien ikäpolvien nimet on otettu huomioon jo aiemmissa uudistuksissa, nekin ovat edelleen mukana kalenterissa”, sanoo Saarelma-Paukkala.
Uusia nimiä edustaa esimerkiksi miestennimi Sisu, joka on yleistynyt nopeasti 2000-luvulla.
”Sisu sijoitettiin almanakassa Kalevalanpäivälle”, kertoo Saarelma-Paukkala.
Juuri nimen yleisyys on keskeisenä perusteena sille, että nimi pääsee almanakkaan. Kuitenkin vasta 1980-luvulta alkaen uusien nimien valinta on tehty nimien yleisyyden perusteella.
Sisu-nimisiä poikia oli ennen 2000-lukua parisenkymmentä, mutta Saarelma-Paukkala arvioi, että heitä oli nyt uusista nimistä päätettäessä jo yli tuhat.
Aiemmin nimiä on nimiuudistusten yhteydessä myös poistettu. Nykyisin almanakkatoimisto suhtautuu hyvin varovasti poistoihin.
Saarelma-Paukkala mainitsee, että kalenterissa on edelleen esimerkiksi kolme sellaista nimeä, joita vuodesta 1965 alkaen ei yksikään lapsi ole saanut etunimekseen. Nämä nimet ovat Suometar, Kustavi ja Väinämö.
”Emme me sentään presidentin toista nimeä almanakasta poista”, Saarelma-Paukkala sanoo.
Suomenkielisessä almanakassa on vuonna 2015 yhteensä 873 nimeä, joista 455 on naisten nimiä ja 418 miesten nimiä.
”Silloin ainakin 85 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään ensimmäisen nimensä nimipäivää”, mainitsee Saarelma-Paukkala.
Suomen ortodoksiseen nimipäiväkalenteriin on tiettävästi lähiaikoina tulossa suuri uudistus.
Suomen saamelaisen nimipäiväkalenterin toimitti Pekka Sammallahti vuonna 1995, eikä siihen ole tulossa nyt muutoksia.
”Muissa pohjoismaissa ei saamenkielistä nimipäiväkalenteria ole”, Saarelma-Paukkala mainitsee.
Nimipäivien viettäminen on suomalainen ja pohjoismainen, lähinnä ruotsalainen perinne.
”Nimipäiväperinne on tullut meille Ruotsissa. Perinteen juuret juontavat uskonpuhdistuksen ajan Saksaan, jolloin katolisesta pyhimysten juhlinnasta siirryttiin maallisempaan ihmisten juhlintaan”, Saarelma-Paukkala kertoo.
Nimipäivien juhlinta on ollut yleisintä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.
”Sotien jälkeen tuli syntymäpäiväkulttuuri, mutta edelleen nimipäiväkulttuuri pitää pintansa”, sanoo Saarelma-Paukkala.
Ensi vuonna 2014 eletään Suomessa kalenteritietojen valossa varsin poikkeuksellista vuotta, sillä yksikään vuoden aikana sattuvasta yhteensä neljästä auringon- tai kuunpimennyksestä ei näy meillä.
”Tämä on tilastollinen harvinaisuus”, kertoo tähtitieteilijä, erikoissuunnittelija Asko Palviainen.
Keltainen Yliopiston almanakka lähti painoon toukokuussa.
Palviainen mainitsee, että yksi kalenterin tieto on jo sen jälkeen vanhentunut.
”Neptunuksella on nyt 14 kuuta, kun niitä kalenterin painoon mennessä tunnettiin vain 13.”
Almanakassa on runsaasti edelleen tietoa paitsi Auringon ja Kuun vaiheista, myös planeettojen liikkeistä.
Näitä planeettoja koskevia merkintöjä kansa kutsui ennen ”myrskyn merkeiksi” ja uskoi niiden ennustavan säitä.
”Sääennuste oli vuonna 1705 ilmestyneessä ensimmäisessä almanakassa. Viimeinen sääennuste oli 31.12.1886, jolloin almanakassa luki pakkasta. Uudelleen almanakkaan tuli säätietoja vuonna 1978”, Palviainen kertoo.
MAIKKI KULMALA
http://almanakka.helsinki.fi
Nimipäiväperinne
on tullut meille Ruotsista.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
