Amerikkalainen countryrock raikaa Raikun raitilla
KANGASALA (MT)
Rentoa jenkkityylistä rockia, mausteena hivenen countrya. Voimakkaat amerikkalaisvaikutteet tulvivat kappaleissa läpi, ja yhtyeen esikoisalbumin kansitaidekin viittaa villiin länteen.
Stillin debyyttilevy One less thing näki päivänvalon tänä kesänä.
Bändin laulaja-kitaristi Riku-Sippo Uotila ei halua lokeroida musiikkityyliään turhan tarkasti.
”Olen kuunnellut kantrimusiikkia jo pitkään. Kun kävin ensi kertaa Yhdysvalloissa vuonna 1994, kantri kolahtikin sitten toden teolla. Olin kuunnellut tämän tyyppistä materiaalia jo 1980-luvulla, mutta löysin genren tavallaan uudelleen.”
”Stillissä on mukana myös ripaus southern rockia, mutta lopputulos on jossakin näiden tyylisuuntien välimaastossa.”
Vaikutteet jäivät niin syvälle, että Uotila ilmoitti ensi töikseen Still-bändiprojektia aloitettaessa laulukielen olevan englanti.
”Itselleni englannin kieli ja amerikkalaistyylinen musiikki istuvat luonnollisimmin.”
Still perustettiin vuonna 1997. Noihin aikoihin Uotila keikkaili akustisen duonsa kanssa.
”Satuimme kerran samanaikaisesti lavalle eri bändin kanssa, kun meidät oli buukattu samaan ravintolaan. Tapahtumasta jäi hyvät muistot ja kävi niin, että parin vuoden päästä toinen yhtye tarvitsi uutta laulajaa. Silloin syntyi Still”, Uotila taustoittaa.
Ensijulkaisua saatiin odottaa peräti 16 vuotta.
”Liiankin kauan”, Uotila toteaa.
”Täyspitkä albumi on keikkajärjestäjien ja levy-yhtiöiden suuntaan käyntikortti. Singlejä olemme julkaisseet vuosien kuluessa puolenkymmentä.”
Kitara on istunut Uotilan käteen jo kolmen vuosikymmenen ajan. Hän aloitti kitaran näppäilyn ja laulujen säveltämisen 12-vuotiaana.
Bändin treenitilat sijaitsevat Uotilan kotitilalla Raikussa. Kantrisoundit raikuvat pirkanmaalaisessa maalaismaisemassa kuin kotonaan.
Soittaminen on ollut miehelle aina mieluisa harrastus, mutta Stillin kautta musiikinteosta on tullut tavoitteellisempaa ja kunnianhimoisempaa.
”Tavoitteenamme on lisätä keikkojen määrää, mutta kuitenkin siten, että soitamme omia kappaleita. Cover-bändinä saisi helpommin keikkaa, mutta emme lähde siihen. Myös levytyspuolella tapahtuu: toinen albumi on jo työn alla.”
Artisti uskoo, että levytyssopimus avittaisi yhtyettä etenemään musiikkimarkkinoilla.
”Olemme treenanneet aktiivisesti, bändi on hyvässä kuosissa ja homma toimii. Rajanveto ammatillisen soittamisen ja harrastustoiminnan välillä on meidän tapauksessamme vähän häilyvää.”
”Meillä on ammattimainen ote tekemiseemme ja pro-tason kalustoa, mutta toisaalta pääasiallinen rahavirta tulee toisaalta.”
Intoa tekemiseen riittää ja tilaisuuteen tartutaan, mikäli sellainen kohdalle tulee.
JUKKA KOIVULA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
