Asian ytimessä

SANA SUNNUNTAIKSI

Jeesus puhui opetuslapsilleen: ”Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.

Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.’ Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.” Joh.13:16–20

Olen kuullut lukuisia kertomuksia siitä, miten uskonnon ydintä on yritetty tiivistää mahdollisimman lyhyeen. Kerran juutalaiselta rabbilta kysyttiin, miten hän määrittelee sen, mikä on kaikkein tärkeintä juutalaisuudessa. Vastaus ei voinut olla monisanainen. Vastausaikaa annettiin nimittäin vain niin kauan kuin hän pysyy pystyssä yhdellä jalalla seisoen.

Rabbi oli vastannut: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi”. Vastaus kuulostaa tutulta. Sehän on meidän tuntemamme rakkauden kaksoiskäsky. Hyvä muistisääntö meillekin.

Ensi sunnuntain otsikkona on ”Jeesuksen lähettiläät”. Eron hetki on lähellä. Jeesus valmistaa opetuslapsiaan tulevaan. Pian oppilaat lähtevät kaikkialle maailmaan opettamaan ja julistamaan Jeesuksesta. Siksi myös tähän tilanteeseen odottaisi jotakin erityisen ytimekästä.

Jeesus oli taitava opettaja. Evankeliumien kertomuksista saa hyvin vahvasti sen vaikutelman, että hän osasi opettaa ja kertoa. Lukuisat erilaiset ihmiset kokivat Jeesuksen opetuksen merkityksellisenä. ”Hän opetti heitä niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat” (Mark.1:22).

Tulevan pyhän teksti voi tässä mielessä tuntua pienoiselta pettymykseltä. ”Joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.”

Tarkkaan lukien tämän teologisen pohdiskelun sanoma on hieno. Voiko oppilaiden tehtävälle antaa suurempaa tunnustusta. Jumalan asialla tässä ollaan! Tämä sama lupaus kantaa myös meitä, tämän päivän opetuslapsia.

Ensi sunnuntain tekstissä on tärkeitä asioita. Silti kohdan äärellä jää miettimään heijasteleeko sanamuoto kirjoittajan myöhempää kokemusmaailmaa. Johannes on kohdannut tehtävässään haasteita ja hän on yrittänyt pukea ratkaisunsa sanoiksi. Ja vähän vaikeaahan siitä on tullut.

Onneksi Johannes kirjoitti koko evankeliumin ja onneksi se on säilynyt myös meille. Evankeliuminsa loppupuolella Johannes tiivistää tehtävänsä hienosti. ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden” (Joh. 20:31). Voiko tuota ytimekkäämmin sanoa?

Rukous: Rakas taivaallinen Isämme. Me kiitämme sinua siitä, että olet kasteessa ottanut meidät omiksi lapsiksesi ja luvannut olla kanssamme joka päivä. Kiitos siitä, että saamme jättää koko elämämme sinun käsiisi. Johdata meidät viimein ikuiseen valtakuntaasi. Aamen.

Avaa artikkelin PDF