LUKENUT MIES Valtiaan nousu

Paavo Lipposen muistelmien toinen osa on perusteellinen kertomus siitä, miten pääministeriksi tullaan. Ei hän siihen tietenkään alun perin tähdännyt.

Hänen tuloksekas pyrkynsä keskittyi edellisen vaalikauden lopulle. Sillä taktiikalla on moni pääministeri syntynyt. Vuosikymmeniä tavoitetta kohti jyränneet politiikan dieselit kangistuvat yleensä kalkkiviivoilla.

Lipponen kuvaa uintinsa politiikan sisärenkaaseen pääministerin sihteerinä 1979–1982 yhtäpitävästi Mauno Koiviston muistelmien kanssa. Ei ihme, koska hän oli niitä keskeisesti kirjoittamassa luottotoimittaja Kauko Holopaisen kanssa.

Oppositioon hakeutunut SDP valui rivikansanedustaja Lipposelle 1993, kun kaikkia muita vaihtoehtoja oli kokeiltu. Gallupien perusteella tiedettiin, että työväentalossa valittiin samalla seuraava pääministeri.

Paavo Lipponen eroaa kaikista edeltäjistään siinä, että hän sai hyvissä ajoin tietää hallituksensa peruspohjan ja teettää sen ohjelman. Sankari itse kursailee noita vaiheita, mutta Iiro Viinasen päiväkirjat paljastavat totuuden armottomasti. Kelpaa Lipposen nyt rehvastella 1995 hallituksen nopeaa syntymistä.

Nykypoliitikoista kukaan ei voi tietää, mille pohjalle seuraavien vaalien jälkeen hallitus rakentuu. Laadi siinä sitten Suomen talouden tervehdyttämisohjelma.

Lipponen sai keskittyä lähes vuoden johtajuusprofiilinsa luomiseen. Sillä jyrättiin hyvin kaksi vaalikautta.

Lipposen romahdus 2012 presidentinvaalissa on surullinen juttu. Se kerrotaan seuraavassa kirjassa. Tässä osassa selviää, että Paavo Lipposen luonnollinen kannatuspohja oli perin kapea, mutta suotuisan onnen avittamana se riitti.

PEKKA ALAROTU

Paavo Lipponen: Murrosten aika. Muistelmat 1979–95.

558 sivua. WSOY.

Avaa artikkelin PDF