Kylväjä on yksi, korjaaja toinen

sana sunnuntaiksi

Jeesus sanoi: ”Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.”Joh. 4:356-38

Tulin juuri vierailulta ystävyysseurakunnastamme itärajan takaa, Inkerinmaalta. Tuon seurakunnan jäsen, keski-ikäinen nainen, muisteli suurella lämmöllä isoäitiään, joka oli hänelle kertonut Jeesuksesta silloin kun hän oli lapsi. Hänen lapsuudessaan tuolla alueella ei ollut seurakuntaa eikä koulussa uskontoa opetettu, mutta mummo kertoi kotona Raamatun kertomuksia ja opetti lapsia rukoilemaan. Mummo on jo vuosikymmeniä sitten kuollut, mutta se siemen, jota hän oli lastenlapsilleen kylvänyt, on kantanut satoa ja nyt tämä pojan tytär on aktiivinen vastuunkantaja kotiseurakunnassaan.

Keitä mahtavat olla ne kylväjät, jotka omassa lapsuudessamme ovat kylväneet meihin Jumalan sanan siementä? Oliko se oma äiti, mumma, pyhäkoulunopettaja, seurakunnan työntekijä vai kuka, jonka olemme ensimmäisenä kuulleet kertovan Jeesuksesta. Ja ne, jotka ovat jatkaneet kylvämistä sen jälkeen. Siunattuja nämä kylväjät!

Ja siunattuja kaikki tämän päivän kylvävät, jotka omille lapsilleen, lastenlapsille ja läheisilleen haluavat kertoa Taivaan Isästä ja Jeesuksesta. Jumalalta siunausta pyytäen saamme tehdä työtämme mekin, joiden tehtäväksi on uskottu sanan kylväjän virka.

Maanviljelijän työssä tarvitaan kärsivällisyyttä ja luottamusta maan ja siemenen kasvuvoimaan, mutta vielä enemmän sitä tarvitaan Jumalan valtakunnan kylvötyössä. On jaksettava odottaa, Kasvu ei tapahdu silmänräpäyksessä, sitä ei voi pakottaa eikä määrätä. Se kestää oman aikansa. On vain luotettava sanan lupaukseen: ”Istuttaja ei ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun.”

Kylväjinä joudumme suostumaan myös siihen, että meitä ei ehkä olekaan tarkoitettu korjaamaan satoa siitä, mitä olemme kylväneet. Se voi olla jonkun muun tehtävä. Toinen kylvää, toinen korjaa. Toisaalta taas, me saamme ehkä nähdä Jumalan antamaa kasvua siellä, missä on kylvetty ennen meitä.

Tämä on vapauttava ja rohkaiseva asia. Kaikessa työssämme saamme ikään kuin sivusta katsoa, miten Jumala toimii, hänen Henkensä synnyttää elämää ja kasvua.

Avaa artikkelin PDF