Suojelussa lähes kaikki
Enontekiön kunnan pinta-alasta on eri perusteilla suojeltu ja tuottavan toiminnan ulkopuolella 70 prosenttia. Se on huikea osuus.
Kun valtio on näin päättänyt, valtion pitäisi ottaa myös vastuuta siitä, mitä se aiheuttaa kunnalle. Lapin kunnat ovat esittäneet suojelualueiden kiinteistöveroa, joka olisi jonkunlainen korvaus tappioista. Verottajan tulkinta kuitenkin on, että suojelualueet rinnastetaan muuhun maatalousmaahan, jolloin niiden verotusarvo on nolla ja verokertymä on nolla.
Kunnanjohtaja Mikko Kärnä tyrmää tulkinnan. Maatalousmaasta koituu verotuloja muita reittejä. Sen vuoksi se on jätetty kiinteistöveroin ulkopuolelle. Suojelualueella ei tällaista perustetta ole.
”Suojeluun on pantu alueita siksi, että ne ovat ´mittaamattoman arvokkaita´. Verottajan mukaan arvoa ei ole ollenkaan”, Keskitalo huomauttaa.
Enontekiön vahvuuksia on erämainen ja kaukainen sijainti, joka kiehtoo niin matkailijaa kuin omaa kotiseutuaan rakastavaa enontekiöläistä. Se on myös heikkous. Pitkien etäisyyksien vuoksi kunnassa tarvitaan neljä koulua ja kolme terveysasemaa.
Kolme kylää, Karesuvanto, Hetta ja Kilpisjärvi, ovat toisistaan kaukana. Niiden palveluja ei voi korvata toisillaan.
Pitkät välimatkat tuovat melkoisen ongelman, ellei peräti aikapommin sähkönjakeluun. Miljoonan euron liikevaihdolla toimiva kunnallinen sähköyhtiö joutuu uusimaan jakeluverkkoaan 36 miljoonalla aivan lähivuosina. Heti pitäisi aloittaa Kilpisjärven linjan uusiminen ja löytää siihen viisi miljoonaa.
Valtion apua tarvitaan. Kuntarajojen siirtely ei vähennä investointitarvetta.
Paikallisten voimaloiden käyttöä verkkojen sijaan on toki mietitty. Koskien suojelulaki estää kuitenkin vesivoiman käytön, puuttomuus puuenergian laajan hyödyntämisen. Tuulivoimassa on ympäristö- ja maisemaongelmat. Matkailija ei ehkä hyväksy tuulivoimaloita osaksi erämaata.
Keskitalo selvittäisikin vielä biovoiman käyttömahdollisuudet.
JOUKO RÖNKKÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
