Herran hoidossa
Ensi sunnuntaina kirkot puetaan punaiseen väriin. Juhlimme apostolien päivää. Muistamme sitä kahdentoista miehen joukkoa, jonka Jeesus valitsi ja lähetti julistamaan sanomaa.
Päivän teksti on juhlava. Siinä on mukana teologista tietämystä. Terävimpänä älykkönä tuntuu loistavan kalastaja Pietari, joka muotoilee Jeesuksen merkityksen niin loisteliaasti, että myöhemmät kirkolliskokouksetkin kalpenevat sen rinnalla.
Tämä kertomus on aina vaivannut minua. Pietari vaikuttaa liian viisaalta. Jos Pietari todella ymmärsi Jeesuksen merkityksen näin syvällisesti, miten sitten oli mahdollista, että hän myöhemmin täysin kielsi tuntevansa Jeesuksen?
Apostolien päivän aihe voi aiheuttaa meille paineita. Nimittäin päivän aiheen äärellä pohditaan myös sitä, mikä on minun oma paikkani seurakunnan jäsenenä. Jos pidämme Pietarin osaamista kirjaimellisesti esimerkkinä, ei ole mikään ihme, että tavalliset ihmiset kokevat itsensä kristittyinä huonoiksi ja riittämättömiksi.
Valitettavan usein ajatellaan, että ollakseen hyvä kristitty ihmisen täytyy osata käyttää uskonnon kieltä. Tämän lisäksi vaatimuksena on, että pitäisi ehtiä tekemään monenlaisia hyviä tekoja. Toisin sanoen olla esillä, aktiivinen ja nauttia yhteisön arvostusta.
Mutta tälläinenhän ei ole edes kaikille mahdollista. Eikö lapsen luottamus ja usko riitä, vaikka hän ei osaakaan sanoittaa sitä? Tai miten työssään uupuvat pienten lasten vanhemmat jaksaisivat vielä olla aktiivisia ja toimeliaita? Entä miten sänkyyn sidottu vanhus voisi täyttää nämä vaatimukset?
Nämä kaikki ovat ihmisten keksimiä vaatimuksia. Sellaisina ne ovat ylimääräisiä taakkoja, jotka pahimmillaan muodostavat ihmisille esteen taivasten valtakunnan eteen.
Seurakunta ei ole meidän ihmisten varassa. Ajallisen kirkkolaivan pää on Jeesus Kristus. Hän on luvannut olla meidän kanssamme joka päivä. Hyvän paimenen tavoin hän pitää huolta laumastaan. Yhdenkään hän ei anna joutua hukkaan.
Tähän laumaan on hyvä kuulua ja siinä on turvallista olla. Tässä laumassa meillä jokaisella on oikeus itsemme näköiseen elämään.
”Kiitos, Isä, että saan kasvaa hoidossasi. Suljet suojaan rakkaimpaan seurakunnassasi. Turvan, jota tarvitsen, minullekin annat, päästät alta syntien, sanallasi kannat.”
Virsi 507:3
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
