Metsäeskarilaiset touhuavatpäivät pitkät ulkona
HÄMEENLINNA (MT)
Maaliskuisena pakkasaamuna metsäisellä ulkoilualueella käy vilske.
Neljän pojan porukka on viimeistelemässä samana aamuna ponkaistua lumilinnaa. Lapiot heiluvat vielä, mutta seinät ovat jo korkealla. ”Me ollaan tää urakalla tehty”, Elmeri Sillanpää julistaa.
Viereisessä majassa linnanrakentajia tarkkaillaan.
”Me leikitään vakoiluryhmää. Vakoillaan poikia”, selittää Nella Salomaa. Seuraavaksi vakoiluryhmä meinaa vangita vierailevan toimittajan, mutta sitten saapuukin kutsu lumilinnan tupaantuliaisiin.
Kolmas porukka on Lullamo-karhun pesässä, puisessa kodassa askartelemassa kenkiä. Jokainen leikkaa saksilla paperista kaavan mukaan piirretyt palaset lastenhoitaja Anne Ihamäen ohjaamana.
Käynnissä on tavallinen Rengon Metsäilvesten arkipäivä. Esikouluryhmä Metsäilvekset on yksi kuudesta Hämeenlinnan varhaiskasvatuksen metsäryhmästä.
Metsäilvesten päivä kuluu joka vuodenaikana ja melkein joka säällä ulkona. Kotaan voi mennä lämmittelemään tulen äärelle, ja siellä askarrellaan ja tehdään kätevimmin katon alla sujuvia hommia.
Metsäryhmä noudattaa esiopetussuunnitelmaa, mutta toteutus on tavallista toiminnallisempaa, selittää Rengon varhaiskasvatuskeskuksen johtaja ja Hämeenlinnan metsäryhmäverkoston vetäjä Päivi Tiesmaa.
”Vain oma mielikuvitus on rajana, miten asiat voi tehdä luonnossa.”
Metsäryhmissä on erityisen hyvät mahdollisuudet luonnossa oppimiseen. Lapset keräävät kasvioita, oppivat tunnistamaan eläimiä ja niiden jälkiä.
Eskarin alkaessa selvitetään säännöt: elävää ei rikota, eikä pidetä kauheaa meteliä. Luonnossa ei ole aitoja, joten lasten kanssa on sovittava, mihin asti saa liikkua.
Metsäesikoulu kestää aamuyhdeksästä yhteen iltapäivällä. Muina aikoina hoitopaikkaa tarvitsevat siirtyvät metsästä sisätiloissa toimiviin ryhmiin.
Tiesmaa perusti Renkoon kotaryhmän siirryttyään sinne Ahvenistolta, jonne oli jo perustanut vastaavan ryhmän. Ahveniston innoittajana taas oli Hirsimäki, jossa on toiminut metsäryhmä vuodesta 2005.
Metsäpäiväkoti tuntuu olevan ilmiö, joka leviää kuin kulovalkea. Hämeenlinnaan on tulossa tänä vuonna kolme uutta metsäryhmää, ja naapurikunta Tammelassakin on otettu mallia. Kiinnostuneita vierailijoita on käynyt Skotlannista asti.
Metsäryhmässä toimiminen asettaa vaatimuksia henkilökunnalle ja lasten vanhemmille. Lapsilla on oltava kunnon vaatteet ja varusteet, jotta ulkona tarkenee.
Myös työntekijöiden täytyy olla halukkaita viettämään päivänsä luonnossa. Metsäryhmän vetäjäksi ei voi pakottaa, vaan toimeen valikoituvat esimerkiksi partiota harrastaneet tai muuten luonnossa viihtyvät.
Vaikka lasten tarkeneminen huolestuttaa monia vanhempia aluksi, metsäryhmät on saatu Hämeenlinnassa täyteen. Tiesmaan mukaan toimintaan ollaan tyytyväisiä. Vanhemmat kertovat, että lapset nukkuvat ja syövät hyvin.
Rengossa henkilökunta vertaili viime syksynä sairauspoissaoloja. Metsäilvekset sairastivat muita puolet vähemmän.
Tiesmaa luettelee lisää etuja:
Luonnolla on terapeuttinen vaikutus, ja metsäryhmä soveltuu hyvin vilkkaille lapsille.
Sisätiloissa leikkejä joudutaan rajaamaan tilojen vuoksi, mutta ulkona samaan leikkiin voivat osallistua vaikka kaikki 14 metsäilvestä.
Touhuilu luonnossa kasvattaa myös ruumiillisesti. Taidot karttuvat esimerkiksi puihin kiipeillessä, telineitä ei tarvita.
”Kun paljon liikutaan, oman kehon hallinta vahvistuu, mikä taas edistää oppimista.”
Kunnalle metsäryhmät ovat edullisia. Kota vaatii muutaman tuhannen euron alkuinvestoinnin. Ylläpitoon ei kulu juuri muuta kuin polttopuita.
Koittaa ruoka-aika. Ruoka haetaan keittiöltä lämpölaatikoissa. Talvella laatikko kulkee ahkiossa, kesäisin maitokärryssä. Lapset osallistuvat kukin vuorollaan ruuanhakuun, kuten muihinkin kotaelämään kuuluviin askareisiin. Niitä ovat esimerkiksi lumityöt ja polttopuiden kantaminen.
Metsäilvekset syövät ulkona penkeillä – ellei ilma ole aivan huono.
”Marraskuussa oli kauhea myrsky ja murot lensi”, muistelee Jani Vättö.
”Lapset sanovat aina, että ruoka maistuu hyvälle. Sitä menee suhteessa paljon enemmän kuin sisäryhmillä”, kertoo lastentarhanopettaja Johanna Järvinen.
Tänään tarjoillaan uunimakkaroita, ja ne pysyvät tukevasti haarukassa. Jokaiselle riittää ainakin kaksi. Syödä kannattaa ripeästi, ettei ruoka jäähdy.
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
