Turvallista koulumatkaa
Turvallinen koulumatka on lapsen oikeus, Mari Kerola kirjoittaa. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoElokuiset aamut herättävät lempeästi.
Sumu verhoaa maisemaa, raitis ilma saa kipristämään nenää ja vetämään ilmaa syvälle keuhkoihin. Kurjet huutavat pellolla ja pian on jo tarvetta sormikkaille.
Piristyt kuin vahingossa ja jalat astuu vaivattomasti eteenpäin.
Tien vasenta laitaa astellen taittuu koulumatka, sydän pakahtumaisillaan jännityksestä. Repussa painoa kerryttää ainoastaan uutukainen penaali ja tie on kevyt kulkea.
On rehunteon ja pian puintienkin aika, isot maatalouskoneet kulkevat kapeita teitä lähes koko leveydeltään, eikä pienelle meinaa enää piennarkaan riittää.
Tuttu isäntä hiljentää kohdalla, odottaa että lapsi ehtii havainnoida ja siirtyä syrjään.
Taustapeilistä hän vielä katsahtaa, kuinka lapsi hymyilevänä jatkaa koulutietään.
Linja-autopysäkillä odottavat ystävät, isommat jo kokeneempina. Odotellessa pohditaan kuka onkaan salaperäinen uusi opettaja. Seisakkeen takana isompien lasten polkupyörät ja ohrapellolla kultaiset tähkät.
Linja-auton saapuessa lapset muodostavat jonon, toiset kulkevat takapenkeille, mutta pienin haluaa nähdä kaiken ja istuu kuljettajan taakse. Äiti päästää kädestä irti ja vilkuttaa poistuessaan ikkunasta aarteelleen. Päänsä kääntäessä pyyhkii kyyneleitä kasvoiltaan ja siunaa pienen matkaa.
Kaupungissa serkku on saman taipaleen edessä. Kadun varrelta seuraan liittyy paras ystävä ja tie on kevyt kulkea. Reitti on kuljettu monen monituista kertaa leikkipuistolle koulun viereen ja tänä kesänä sitä on erityisesti huomioitu ja havainnoitu.
Suojatien reunaan pitää pysähtyä. Jos mistään ei tule autoja voi mennä, muuten pitää odottaa. Käsi kädessä ystävän kanssa on turvallisempaa. Turvan tunnetta lisää myös taskun pohjalla pullottava uusi matkapuhelin, isälle voisi aina soittaa.
Punainen auto hurahtaa ohitse, näkemättä kahta elävää huutomerkkiä tien laidassa, mutta enää ei tule ketään ja voidaan tie turvallisesti ylittää.
Kadun reunaan on kesän aikana rakennettu korotettu kävelytie, pienen matkan voisi uudella asfaltilla ottaa vaikka tanssiaskeleita, mutta pihateitäkin pitää varoa. Autosta ei peruutettaessa näe pieniä pellavapäitä, joten tarkkana tulee olla.
Koulun katto jo koivujen takana kiiltelee. Tovereitten kiljahdukset ja huomioliivilliset opettajat koulun pihassa kiihdyttävät koulumatkalaisten askeleita.
On ensimmäinen koulupäivä, se minkä alati muistoissasi kannat.
Turvallinen koulumatka on lapsen oikeus.
Meille aikuisille sen varmistaminen on velvollisuus.
Mari Kerola
Kannus
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
