Tarkastuslistat estävät onnettomuuksia
Näissä kolumneissa tulee kärjistäneeksi asioita. Tosiasiat ovat välillä kuin veteen piirretty viiva. Päätarkoituksena onkin kääntää kiviä ja herättää ajatuksia. No, lukijat ovat viisaita, eivätkä useinkaan mene halpaan.
Nyt en edes yritä olla nokkela, vaan aion seisoa sanojeni takana.
Vähän aikaa sitten vaimo ajoi pikkuautollaan moottoritiellä pahimpaan ruuhka-aikaan. Oli melko tiukka aikataulu ehtiä lentokentälle.
Ohjauspyörä alkoi yllättäen ravistaa voimakkaasti. Hän ehti hidastaa vain vähän ennen kuin vasen etupyörä irtosi ja pomppi kaistojen yli vastaantulevan auton etupuskuriin.
Tällä kertaa selvittiin vääntyneillä raudoilla ja ruttaantuneilla pelleillä. Ihmiset välttyivät fyysisiltä vammoilta. Onneksi rengas ei lähtenyt isopyöräisestä rekasta eikä osunut vaikkapa moottoripyöräilijään.
Henkisetkin kärsimykset alkavat hellittää. Tai oikeastaan tiedän tarkkaan ottaen vain pyörän kiinnittäneen henkilön mielen liikkeet.
Yli viikon ajan kiristin mielessäni pyörän pultteja yhä uudelleen ja uudelleen. Varsinkin öisin. Syyllisyyden tunteesta ei ole oikein unilääkkeeksi, vaikka olenkin varma, että tein kaiken aivan samoin kuin olen tehnyt joka kevät ja syksy kymmenien vuosien ajan.
Kesärenkailla ehdittiin ajaa ennen onnettomuutta jo tuhansia kilometrejä. Jäi arvailujen varaan, miksi se yksi pyörä lähti irti suoralla asfalttitiellä.
Keskustelupalstoilta löytyy saman kohtalon kokeneiden tarinoita. Erityisesti kuorma-autoissa pyörien jälkikiristys on aivan ehdoton vaatimus. Niin se on henkilöautoissakin, etenkin kevytmetallivanteilla varustetuissa.
Tästä keväästä alkaen tarkastan kaikki auton pyörät, kun niillä on ajettu vaihdon jälkeen 100 kilometriä ja sen jälkeenkin muutaman tuhannen kilometrin välein. Samalla käyn läpi kaikki nestemäärät, erityisesti jarrunesteen. Lisäksi pidän kirjaa, milloin litkut on edellisen kerran vaihdettu.
Lentokoneet eivät nouse kentältä ennen kuin kaikki oleellinen on tarkastettu määrätyn listan mukaisesti. Tällaisia listoja pitäisi laatia muistakin elämän tärkeistä asioista. Ihminen ei ole kone, vaan usein omiin kykyihinsä liian luottavaisesti suhtautuva, ailahteleva organismi.
Näitä listoja kannatta tehdä esimerkiksi koneista, sähkölaitteista, palovaroittimista ja hormeista. Talokirjaa kannattaa pitää taloudellistenkin riskien välttämiseksi.
Maatiloilla on tekniikkaa enemmän kuin keskivertotaloudessa. On monta paikkaa, jotka voivat pettää tai koneiden huolimaton käsittely voi aiheuttaa onnettomuuden.
Totutuissa tavoissa piilee sekä siunaus että kirous. Siunaukseksi on kokemuksen tuoma varmuus. Kirous on siinä, että rutiinien vahvistuessa riskeihin voi turtua ja uskoa, että vaarallinen tehtävä sujuu, koska se on sujunut aina ennenkin.
Yksi lista kannattaa laatia omasta itsestään – sekä fyysisestä että henkisestä tilastaan. Omat kyvyt ovat tietenkin tässäkin asiassa useimmilla rajalliset, mutta vaa’alla, kellolla ja kynällä pääsee hyvään alkuun.
Tärkeää on pysähtyä säännöllisesti tutkimaan omaa hyvinvointiaan. Jos asioita ei kirjaa, muisti kaunistelee ja unohtelee niitä. Ei ole väliä taulukoiko tietokoneella vai kirjoittaako kynällä ruutuvihkoon.
Oma kirjanpito ei poista lääkärin tekemän terveystarkastusten tarvetta, mutta saattaa kuitenkin osoittaa, milloin on tarve muuttaa tapojaan tai milloin on syytä turvautua terveysalan ammattilaiseen.
Iän myötä listat tulevat päivä päivältä tärkeämmiksi. Muisti kun murentuu ja hoksottimet hapettuvat.
Tänään vielä muistan, että ne ”hyvät” talvikengät ovat pohjasta puhki ja siitä ”lämpimästä” ulkoilutakista on vetoketju rikki. Mutta muistanko vielä syksyllä, kun pitäisi ostaa uudet?
Toisaalta elämästä tulee mielenkiintoista, kun tavallisetkin asiat tulevat yllätyksinä. Tiedä sitten, onko mielenkiintoista ensilumen langettua huomata rämpivänsä hangessa märin varpain.
jukka.pasonen@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
