Itsearviointia
sana sunnuntaiksi
Jeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille: ”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’ ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni. Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?” ”Edellinen”, he vastasivat.
Jeesus sanoi: ”Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.” (Matt. 21: 28-32)
Puinnit saatiin alkuun suotuisissa merkeissä, oli lämmintä ja poutaa. Sitten korkeapaine väistyi ja matalapaine tuli tilalle ja jäi asumaan maamme päälle. Ainakin täällä meilläpäin on nyt satanut kolmatta viikkoa, ei tauotta, mutta joka päivä ja monta kertaa. Hiljaiset rukoukset nousevat päivin, öin Jumalan puoleen. Ihmisen vaivannäkö on valua hukkaan, ellei kohta saada poutaa.
Sadonkorjuusta puhuu myös Jeesus pyhän evankeliumissa. Hän kertoo kahdesta pojasta, joita isä pyysi viinitarhaansa töihin. Ensimmäinen poika kieltäytyi aluksi, mutta tuli toisiin ajatuksiin, muutti mielensä ja meni. Toinen taas lupasi mennä, muttei mennytkään. Jeesus kysyi kuulijoiltaan, kumpi teki oikein. Vastaus oli ja on helppo antaa. Rehellisyys maan perii.
Me kysymmekin itseltämme jatkokysymyksen: kumpaan joukkoon minä kuulun? Olenko niitä, jotka aina lupaavat itsensä kaikkeen, mutta joiden lupauksista puolet tulee huonosti jos ollenkaan täytettyä. Vai olenko niitä, jotka sanovat, ettei taida onnistua, mutta olemme kuitenkin paikalla kun tarvitaan.
Tekee hyvää välillä antautua itsearviointiin. Me arvioimme toinen toisiamme kaiken aikaa, mutta emme uskalla katsoa peiliin omalla kohdallamme. Minkälainen ihminen ja lähimmäinen olen? Moni joutuu toteamaan, että tietää kyllä, mikä on oikein, muttei silti toimi sen mukaan. Oma etu menee aina kaiken edelle.
Pyhän epistolassa Paavali sanoo: ”Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.” Ihminen on sillä tavalla viheliäinen luonnostaan, että osaa itselleen perustella kaikki huonotkin tekonsa. Toiset ne kyllä huomaavat ja kärsivät niistä.
Itsearviointiin on kaikilla tarvetta. Jumalan edessä on oikea paikka. Siinä saa ja uskaltaa olla rehellinen.
”Arkana nyt olen tullut itseäni tutkimaan,
kaipuu nousee sydämestä parempaan ja puhtaampaan.
Kun en itse selvää saa, mikä mieltä ahdistaa,
Jeesus saanhan olla tässä hiljaisuutta pyytämässä.
Anna lohdutuksen sana, anna synnit anteeksi.
Armotyösi hoivaan sulje ystäväni, perheeni.
Viikon töihin kiireisiin käythän rinnalleni niin,
että saisin omanasi olla, Jeesus, hoidossasi.”
(Vk. 207:1,3)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
