vierasyliö Uutta ihmislähtöistä turvallisuutta
Kun nytkin aamupalapöydässä
luet sanomalehdestä uutisia kriisialttiista talousjärjestelmästä, yhteiskunnallisista levottomuuksista, ympäristökatastrofeista ja tietoverkkohyökkäyksistä, miltä sinusta tuntuu?
Vaikuttaako maailma selkeältä,
hallittavalta ja turvalliselta vai kaoottiselta, jatkuvasti muuttuvalta ja turvattomalta?
Jos koet epävarmuutta – jopa pientä turvattomuutta – ja koet mahdollisuutesi vaikuttaa turvallisuutesi tekijöihin heikoiksi, olet uuden turvallisuuden kysymysten äärellä.
Sitra kokosi viime syksynä Uusi turvallisuus -foorumin vastaamaan kysymyksiin, mitä on uusi turvallisuus ja millaisia ratkaisuja siihen liittyviin turvallisuushaasteisiin on löydettävissä.
Osa foorumilaisista oli kokeneita turvallisuusammattilaisia, osa aiheesta kiinnostuneita muita yhteiskunnallisia toimijoita. Näiden ryhmien kohtaaminen loi mahdollisuuden katsoa
turvallisuutta uusin silmin.
Siinä missä turvallisuus mielletään helposti viranomaisten tehtäväksi, foorumi tarkasteli turvallisuuskysymyksiä ihmislähtöisesti ja pitkäjänteisesti.
Osallistujat pohtivat muun muassa sitä, miten ilmastonmuutos, nuorten syrjäytyminen, vanhusten yksinäisyys tai talouden kriisialttius vaikuttavat turvallisuuden kokemukseen.
Turvallisuus jo sanana johtaa helposti turvaamisen ja säilyttämisen ajatuksiin. Foorumissa kuitenkin korostettiin, että
tämän päivän nopeasti muuttuvassa maailmassa turvallisuutta luo muutoskyky, ei pysyvyys.
Muutoskyvyn muotisanaksi
on noussut resilienssi. Se tarkoittaa eräänlaista joustokestoa, nopeaa kriiseistä palautumista ja niistä oppimista.
Resilienssi on perinteisesti
ollut maaseudun vahvuus. Se on rakentunut yhteistyöstä ja naapuriavusta, hajautetusta rakenteesta, pahaan päivään varautumisesta ja arjen innovatiivisuudesta.
Nopeasti muuttuvassa ja monimutkaisessa maailmassa maaseutupolitiikan tehtävänä onkin yhä enemmän maaseudun muutoskyvyn kehittäminen, ei olemassa olevien rakenteiden turvaaminen.
Turvallisuutta ei voida arvioida vain uutisvirrasta tai tilastollisesti. Turvallisuuden ytimessä on ihmisen kokemus, sillä turvallisuus on myös tunne.
Suomalaisten kokema turvattomuuden tunne kasvaa samaan aikaan, kun esimerkiksi väkivaltatilastot osoittavat elämän olevan entistä turvallisempaa.
Vaikka se olisikin fyysisesti turvallisempaa, turvallisuuden tunnettamme horjuttavat muun muassa oman elämän hallinnan monimutkaistuminen, merkityksellisen tekemisen puute
sekä yhteisöllisyyden rapautuminen.
Myös isot asiat, joihin liittyy suuria epävarmuuksia ja joihin emme juurikaan koe voivamme
vaikuttaa, kasvattavat turvattomuuden tunnetta. Miten ilmastonmuutos ja sen hillitsemiseksi asetettavat rajoitukset tulevat vaikuttamaan arkeeni? Entä millaisen uhkan nyky-
Venäjä muodostaa turvallisuudelleni?
Vaikka monet yhteiskunnan tarjoamista turvallisuuspalvelusta, kuten terveydenhuolto
tai poliisi, karkaavat entistä kauemmas maaseudun asukkaista, monet etsivät maaseudulta henkisen turvallisuuden kokemusta, jota maaseudun
uskotaan tarjoavan – joko
asumisen tai virkistyksen
ympäristönä.
Myös luomu- ja lähiruuan arvostuksen nousun taustalla on annos uutta turvallisuushakuisuutta.
Samaan aikaan kun osa kansalaisista kokee uutta turvattomuutta, osa kokee elämänsä liiankin turvalliseksi ja kokee turvallisuuden nimissä laaditun säädösviidakon elämää rajoittavaksi. He saattavat etsiä turvallisuuden tunnetta haastavaa jännitystä.
Maaseudun kannalta avainkysymykseksi muodostuu, miten suomalaisten uudenlaisiin turvallisuuden kaipuun muotoihin pystytään vastaamaan uusin tuottein ja palveluin.
Turvallisuus on pitkän ajan kuluessa rakentuva monien asioiden summa – sitä ei voida eristää vain turvallisuussektorin hoidettavaksi.
Kööpenhaminassa sijaitseva
St. Kjeldin kaupunginosa on kärsinyt toistuvista rankoista tulvista. Ennen palokunta kutsuttiin paikalle pumppaamaan vettä, jolloin turvallisuus ikään kuin tuotiin tarpeen vaatiessa
paikalle, merkittävin yhteiskunnallisin kustannuksin. Nyt katujen varsille rakennetaan kanavia, joita pitkin tulvavesi johtuu itsestään mereen.
Katujen varsia muutetaan
viheralueiksi, jotka imevät vettä asfalttia tehokkaammin maaperään. Turvallisuutta ei enää tuoda paikalle kalliina kuorrutuksena, vaan se vatkataan
sisään kaupungin rakenteisiin – kuin kananmuna kakkutaikinaan.
Suomalaiseen maaseutuun soveltuva esimerkki ovat myrskyjen koettelemat sähkölinjat,
joita korjaamaan kutsutaan
ammattilaisia vasta kun vahinko
on jo tapahtunut. Töiden ruuhkautuessa asukkaat saattavat jäädä pitkiksi ajoiksi ilman sähköä.
Turvallisuuden vatkaaminen rakenteisiin tarkoittaa tässä tapauksessa sähkölinjojen kaivamista maan alle, jolloin erillisiä myrskyn jälkeisiä toimia ei enää tarvita.
Paitsi että turvallisuus koskettaa meitä jokaista, jokainen meistä on myös oman lähiympäristönsä turvallisuustoimija.
Turvallisuutta ei voida luoda vain ylhäältä alaspäin, vaan se nousee myös alhaalta ylöspäin, ihmisten arjen tarpeista ja omaehtoisen toiminnan iduista.
Foorumin toteuttamassa
kirjastomummot ja -vaarit
kokeilussa Vantaan Hakunilan kirjasto kehitti lisää toimintaa
kirjastossa sankoin joukoin pyöriville lapsille, jotka usein kaipaavat turvallista aikuisten seuraa.
Kyberturvallisuutta kouluihin -kokeilulla haettiin vastauksia siihen, miten jo lasten ja nuorten kyberturvallisuusosaamista voitaisiin parantaa ja luoda siitä kansalaistaito.
Viimekäden viestintäverkko -kokeilussa puolestaan kokeiltiin, miten aktiiviset radioamatöörit eri puolin Suomea voivat
tukea viestintää silloin, kun
tavanomaiset viestintäverkot ovat pois toiminnasta.
Omat mielikuvani maaseudun perinteisistä vahvuuksista sisältävät aimo annoksen ennakkoluulotonta ja rohkeaa kokeilemista. Viime vuosikymmeninä harjoitettu, säädelty maaseudun tukipolitiikka ei kuitenkaan ole tarjonnut riittäviä edellytyksiä kokeilukulttuurin säilymiselle ja uudistumiselle maaseudulla.
Uuden turvallisuuden toimintamallien luomisessa sekä maaseudulla että kokeilukulttuurilla on keskeinen rooli. Miten sinä näitä yhdistäisit?
EEVA HELLSTRÖM
Kirjoittaja on Suomen
itsenäisyyden juhlarahasto
Sitran johtava asiantuntija.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
