Yhä useampi kuolee kotiinsa
Muistisairaudet ja vanhuuden vaivat ovat yleistyneet kuolinsyinä. Uurnaholvi Helsingin Hietaniemen hautausmaalla. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoKotona kuoleminen on yleistynyt.
Vuonna 1980 kotiin kuoli 13 prosenttia kaupunkilaisista ja 15,4 prosenttia maaseutukuntien asukkaista. Vuonna 2012 kotiin, asunnolle tai kesämökille kuoli 20,1 prosenttia kaupunkilaisista ja 17,8 prosenttia maaseutumaisissa kunnissa asuvista, Tilastokeskus kertoo.
Ollaan siis palaamassa entiseen.
Maaseudulla kotikuolema oli tavallinen 1900-luvun puoliväliin asti, kertoo Hilkka Sandin väitöskirja.
”Kuolemat siirtyivät kotoa ensin sairaalaan, nyt suunta on myös takaisin”, sanoo tutkimusprofessori Mika Gissler Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.
Esimerkiksi kroonisesti sairaat palaavat kotiin kuolemaan kotisairaanhoidon tuella, kun todetaan, ettei parannuskeinoa ole.
”Sitten vain lievitetään kipua ja tehdään lopusta niin hyvä kuin voidaan”, Gissler sanoo.
Suurin osa suomalaisista kuolee kuitenkin sairaaloissa ja terveyskeskuksissa.
Vuonna 1980 kolme neljäsosaa kaupunkilaisista kuoli sairaalaan, nyt enää 67 prosenttia. Maaseudulla sairaaloiden ja terveyskeskusten osuus on pitkään ollut noin 70 prosenttia.
Suomalaisen kuoleman kuva on muuttunut nopeasti.
”Suomalaiset kuolevat yhä vanhempina ja erilaisten syiden takia kuin aiemmin”, sanoo gerontologian professori Marja Jylhä Tampereen yliopistosta.
Viime vuosisadan alussa tappajia olivat infektiotaudit: ripuli, keuhkokuume, tuberkuloosi ja tulehtuneet haavat. Lapsikuolleisuus oli suurta ja elinikä lyhyt.
Toisin on nykyään: vuonna 2012 kuoli eniten 85–89-vuotiaita. Yli satavuotiaiden määrä on 16-kertaistunut 30 vuodessa.
Sydän- ja verisuonitaudit ovat kuolemansyiden ykkönen. Seuraavaksi tulevat syövät.
”Suomessa syöpäkuolleisuus on OECD-maiden alhaisempia, mutta sydän- ja verisuonitautikuolleisuus keskiarvoa korkeampaa. Sydän- ja verisuonitauteihin ehditään usein kuolla ennen kuin syöpä tulee”, Gissler sanoo.
Tapaturmiin kuollaan Suomessa huomattavasti enemmän kuin muualla Länsi-Euroopassa. Syynä lienee miehinen, alkoholilla höystetty riskinoton kulttuuri.
Riskinoton kulttuuri selittää eroa suomenruotsalaisten ja suomenkielisten välillä. Suomenruotsalaisilla jopa työtapaturmia on vähemmän kuin suomenkielisillä.
Yhä useampi kuolee muistisairauksiin ja vanhuuden vaivoihin. Väestön ikääntyminen ja elinajan piteneminen kiihdyttävät trendiä.
Tilastokeskuksen mukaan dementiakuolemien määrä on kasvanut viidessä vuodessa 40 prosenttia. 2012 dementia aiheutti 14 prosenttia kuolemista.
Viime syyskuussa kuoli vähiten ihmisiä koko vuonna, 3 985. Eniten kuoli maaliskuussa, 4 802.
Talvella infektiot vievät ikääntyneitä. ”Vanhalle ja sairaalle voi olla viimeinen niitti, kun influenssa-aalto tulee”, Gissler sanoo.
Viime vuonna kuoli 51 470 suomalaista, hieman enemmän kuin Porvoossa on asukkaita.
Kuolleita oli paljon: Tilastokeskuksen mukaan määrä on ollut suurempi vain vuonna 2012, sotavuosina ja 1920-luvulla. Gisslerin mukaan syynä on kansakunnan kasvu.
Ihmisen vaarallisin elinpäivä on ensimmäinen.
Sen jälkeen kuolleisuus laskee, kunnes pojilla alkaa nousta 15-vuotiaana, kun alle saadaan mopo ja testosteroni panee temppuilemaan sillä. Tytöillä mopoikä ei Gisslerin mukaan nosta kuolleisuutta yhtä paljon.
Gisslerin mukaan Suomen kipukohta on nuorten poikien ja miesten kuolemat.
20 ikävuoden jälkeen itsemurhat ja mielenterveyden häiriöt alkavat nostaa nuorten kuolleisuutta ja sairastavuutta.
Kuolleisuus alkaa nousta jyrkemmin miehillä 55-vuotiaana ja naisilla 63-vuotiaana, sydän- ja verisuonitautien sekä syöpien määrä kasvaa.
Maaseutukunnissa elinajanodote on lyhyempi kuin kaupungissa, Tilastokeskus kertoo. Erot maakuntien välillä ovat isommat kuin erot maaseudun ja kaupungin välillä.
Eroja selittää moni tekijä.
Gissler kertoo, että suurissa kaupungeissa on ylikuolleisuutta, eli maan keskiarvoa korkeampaa kuolleisuutta. Esimerkiksi Helsinkiin kasautuu päihde- ja sosiaalisia ongelmia.
Asutuskeskuksissa asuu enemmän nuoria ihmisiä kuin maaseudulla. Maaseudulle palataan viettämään eläkeikää, mikä nostaa kuolleisuutta.
Pähkinäsaaren rauhan raja halkaisee maan edelleen: Itä- ja Pohjois-Suomi erottuvat geneettisesti historiallisesti vauraammasta lännestä ja etelästä.
Tehokas terveydenhuolto kuitenkin vähentää geneettisen eron vaikutusta. Terveystapojen ero on nykyään geenejä tärkeämpi: kuinka paljon tupakoidaan, juodaan alkoholia, liikutaan ja miten terveellisesti syödään.
”Hyvät terveystavat yleistyvät ensin kaupunkien koulutetuilla naisilla ja leviävät sitten periferiaan, viimeisenä vähemmän koulutetuille miehille maaseudulla”, Gissler sanoo.
Elinajanodotteeseen vaikuttavat Gisslerin mukaan myös yhteisöllisyys ja sosiaalinen pääoma. Aktiivinen elämänote, kuten omaehtoinen kulttuurin harrastaminen, pidentää elämää.
”Pisimpään elää ruotsinkielisellä maaseudulla asuva korkeakoulutettu nainen, joka käy kirkkokuorossa”, Gissler havainnollistaa.
PAULA LIESMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
