Kuivitus hoidetaan yhä pääosin käsipelillä
Isoissakin lypsykarjapihatoissa kuivitus tehdään edelleen enimmäkseen käsipelillä, saa-
via, kottikärryjä ja lapiota apuna käyttäen. Tämä ei ole nykypäivää, tutkija Sakari Alasuutari TTS-Työtehoseurasta sanoo.
Moni ajattelee, ettei kuivike paina paljon mitään. Mutta kun parsia alkaa olla toista sataa, työhön kuluu aikaa ja voimia.
”Ja kun työ sitten alkaa tuntua ikävältä, kuivikkeen määrästä aletaan tinkiä”, Alasuutari sanoo.
Se taas näkyy eläinten terveydessä ja puhtaudessa.
Vaikka nykyajan parsipedit ja -matot ovat pehmeitä, esimerkiksi kinnervaurioiden takia eläimen ihon ja parren pinnan välillä on hyvä olla kuiviketta, Alasuutari korostaa.
Lypsyasemalla utareiden puhtaus nopeuttaa lypsyä. Vielä tärkeämpää se on robottilypsyssä.
Yli 50 parsipaikan pihatoista vain kahdeksassa prosentissa on koneellinen kuivitus, viime vuonna tehty kysely osoittaa.
Kehityssuunta on kuitenkin oikea, Alasuutari kertoo. Uusimmissa, vuosina 2009, 2010 ja 2011 rakennetuissa pihatoissa koneellinen kuivitus on kolmanneksessa.
Hänen mielestään kuivitusta pitäisi miettiä jo jokaisen pihaton suunnitteluvaiheessa. ”Vaikka koneellista kuivitusta ei heti otettaisikaan käyttöön, siihen pitäisi ainakin varautua.”
Koneellisia kuivitusratkaisuja on kolmentyyppisiä.
Yleisin on, että pienkuormaimeen kytketään kuivituskauha, jonka avulla kuivitus hoidetaan lantakäytävän kautta.
Saatavana on myös kuivitus- ja harjakoneita. Kalliimmat ovat päältäajettavia.
Yksinkertaisemmassa ratkaisussa hoitaja työntää laitetta, jossa on vetävät pyörät. Se harjaa parret, ja moottori heittää kuiviketta koneen säiliöstä.
Kolmas ratkaisu on katossa olevaa kiskoa pitkin kulkeva kuivitusvaunu. Tämä sopii Alasuutarin mukaan hyvin robottipihatoihin, joissa kaikki makuuparret eivät ole koskaan yhtä aikaa tyhjinä.
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
