Kylähullu puhuu asiaa
Arja Huovinen ei usko ruikuttamiseen vaan ratkaisuihin: ennenkin on selviydytty, miksei jatkossakin. Hänestä maaseutu on pidettävä asuttuna senkin takia, ettei ole suurempaa rahanhukkaa kuin jättää sinne rakennetut talot tyhjilleen. Pentti Vänskä Kuva: Viestilehtien arkistoLEPPÄVIRTA (MT)
Leppävirralla asuva Arja Huovinen ei suostu surkuttelemaan maaseudun tilannetta. Kolmanneksitoista valtakunnan viralliseksi kylähulluksi valittu Huovinen aikoo viedä eteenpäin kylätoiminnan ja lähidemokratian ilosanomaa.
Huovisen tähtäin on varmistaa, että tulevillakin sukupolvilla on mahdollisuus asua tai saada toimeentulonsa maaseudulta. Yksi innoittajista on pari kuukautta sitten syntynyt ensimmäinen lapsenlapsi, Eelis, joka asuu kilometrin päässä.
”Toivottavasti Eeliksellä on mahdollista tehdä aikanaan valinta ja yksi valinnan kohde voisi olla elämä hyvinvoivalla maaseudulla ja jollakin vireällä kylällä”, Huovinen sanoo.
Hän itse hannasi vastaan muuttoa kirkonkylältä 27 kilometrin päähän miehen lapsuusmaisemiin 1990-luvun taitteessa. Nyt hän ei sieltä suostu pois, eikä ihme, sillä talo sijaitsee honkien huminassa Soinilansalmella ja Suvasvesi lainehtii kahta puolta.
Ahvenet saa katiskasta ja kantarellit lähimetsästä.
”Maalla voi kalastaa, maalla voi marjastaa. Etelä-Suomesta muuttanut kyläsihteerimme sanoi, että eläminen täällä on paljon halvempaa kuin etelässä.”
Sitä paitsi Soinilansalmelta pääsee halutessaan veneellä vaikka Väljmerelle.
Kylähullu-tittelistään huolimatta Arja Huovinen ei aio olla mikään valtakunnan pelle vaan kylätoiminnan tiennäyttäjä. Leppävirran kunnan 19 kylällä on ollut yhteinen kyläneuvosto vuodesta 2006 asti. Siitä saatuja kokemuksia Huovinen haluaa jakaa muuallekin Suomeen.
”Kyläneuvosto on hyvä foorumi kunnan ja kylien välillä. Olemme pystyneet puhumaan vaikeistakin asioista, kuten kouluista. Nyt on uusi kouluverkkoselvitys tulossa, ja siitäkin on kyläneuvosto antanut kuntaan signaalin, että haluaa olla keskusteluissa mukana.”
Myös kunnan viranhaltijoilta on tullut kiitosta siitä, että kun on kylille päin asiaa, kyläneuvosto on oivallinen kanava.
”Ajatellaanpa mitä tahansa elämänaluetta, niin jos ei tieto kulje, se synnyttää epäsopua. Meillä tieto kulkee puolin ja toisin”, Huovinen kuvailee.
Hänestä kyläneuvostojen tai aluelautakuntien asema sen kun vain korostuu mitä enemmän kunnat yhdistyvät.
Huonoista kuntaliitoksista on hänen mukaansa Savossakin esimerkkejä. Ne ovat kuihduttaneet aiemmin elinvoimaisiakin keskuksia.
”Meillä Leppävirralla asiat ovat hyvin verrattuna moneen muuhun kuntaan, peruspalvelut toimivat. Siksi on vahva tunne, että itsenäisenä myös pysymme.”
Arja Huovisen mielestä maaseudun profiilin nostaminen on jokaisen yksittäisen ihmisen tehtävä. Hän uskoo, että maalla on tulevaisuudessa enemmän mahdollisuuksia kuin osaamme ajatella.
”Maitokin tulee yhä maaseudulta ja sellun raaka-aine tulee maaseudulta. Vilja tulee maaseudulta, sillä en ole vielä nähnyt asfaltilla kasvavaa ruista.”
Huovisen mukaan pienilläkin asioilla on merkitystä, kuten sillä, miten uudet asukkaat otetaan mukaan toimintaan. Reilun sadan kyläläisen Soinilansalmessa suhtaudutaan ennakkoluulottomasti muualta tuleviin.
”Tontteja ei nyt valitettavasti ole, vaikka niitä aika ajoin kysytään. Siinä onkin haaste maanomistajille, että voisivat jokainen vaikka pienen tontin myydä.”
Leppävirralla on peräti 14 kylällä oma kylätalonsa. Soinilansalmelaiset hankkivat lakkautetun koulun 40 000 markalla vuonna 1999. Peruskorjaus kesti 12 vuotta ja kirjattuja talkootyötunteja oli reippaasti yli 12 000.
”Talkootyön tekeminen on mitä parhainta kanssakäymistä ihmisten kesken. Se lisää yhteenkuuluvaisuutta ja saa ihmiset tuntemaan itsensä tarpeellisiksi.”
Salmitalolla järjestetään muun muassa äijäjoogaa ja kansalaisopiston toimintaa, ja sitä vuokrataan myös ulkopuolisille vaikka juhlien pitoon. Talossa on tilat siihenkin, jos tulevaisuudessa terveyskeskuksen lääkäri tai sairaanhoitaja pistäytyy kylälle vastaanottoa pitämään.
Riitta Ryynänen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
