Lääkärit haluavat ison remontinsosiaali- ja terveyshuoltoon
”Tehkää nyt hyvät ihmiset kerralla sellainen remontti, ettei seuraavaan 15–20 vuoteen tarvitse tehdä mitään. Antakaa meidän jo keskittyä omiin töihimme eikä näihin jatkuviin organisaatiomuutoksiin!”
Näin pukahti viime viikolla eräs lounaissuomalaisen kuntayhtymän ylilääkäri. Viesti oli tarkoitettu sosiaali- ja terveysministeriön työryhmälle, joka miettii sosiaali- ja terveyspalvelujen remonttia.
Uudistuksen on tarkoitus olla valmis vuoden lopussa, mutta työryhmän on ollut vaikeaa löytää yksimielisyyttä. Myös hallituksen ministerityöryhmien kokouksia on peruttu. Eilenkään ei saatu päätöstä aikaan.
Uudistuksen pohjaksi on nyt tulossa noin 150 kuntaa, 25–40 sosiaali- ja terveysaluetta (sote) sekä viisi yliopistosairaaloiden johtamaa erityisvastuualuetta (erva).
Hallitus ajatteli, että palvelupohja olisi sama kuin kuntien määrä: 70.
Kuntaliitoksia ei kuitenkaan tule näin paljon.
Toimittajille viime viikolla puhuneet terveydenhuollon asiantuntijat – lähinnä lääkärit – tuntuivat olevan yksimielisiä siitä, että Suomen nykyisin keskimäärin 16 000 asukkaan väestöpohja on liian pieni toimivan terveydenhoidon järjestämiseen.
Järkevin olisi 150 000–200 000 asukasta, ja sekin on kansainvälisesti vähän. Silloin sairaaloihin saadaan houkuteltua myös päteviä erikoislääkäreitä.
Ongelmana näet on, että lääkärit ovat alkaneet etsiä kiinnostavampia töitä ja arvostaa vapaa-aikaa, eikä kutsumus vedä enää perustyöhön ja päivystyksiin.
Esimerkiksi Kangasala sai virat täyteen, kun virkavelvollisuudesta poistettiin viikonloppupäivystys.
Kangasalan kunnan johtava ylilääkäri Sari Mäkinen katsoo, että paras taho järjestämään palvelut olisi peruskunta. Myös uudet sote-alueet voivat karsia päällekkäisyyksiä, kaataa raja-aitoja ja saada järjestelmät toimiviksi.
”Tällä hetkellä potilaalta tutkitaan terveyskeskuksessa tietyt asiat ja kun hänet lähetetään sairaalaan, siellä aloitetaan tutkimalla samat asiat uudestaan. Toivon, että nyt uskalletaan tehdä riittävän rohkea ratkaisu, jolla pärjätään pitkään.”
Vaarana on, että kun rahat loppuvat, ollaan sattumanvaraisen potilas- ja toimenpidevalikoinnin tiellä.
”Ennen tätä voitaisiin säästää karsimalla päällekkäisyydet.”
Mäkisen mielestä iso terveydenhoidon uudistus tarvitaan sekä julkisten palvelujen että syrjäseutujen vuoksi.
”Pienten kuntien asukkaat varmasti pelkäävät, että kun pieniä kuntia yhdistetään ja tulee isoja sote-alueita, palvelut karkaavat. Mutta minä ajattelen niin päin, että jos mitään ei tehdä, rahat loppuvat ja taloudellisessa pakkotilanteessa keskitetään rankasti ja sitten ne ainakin karkaavat.”
Maaseudun palvelut voidaan hoitaa esimerkiksi liikkuvin ratkaisuin.
Toisekseen Mäkinen uskoo, että kilpailu parantaa myös julkista palvelua.
”Toivon, että julkinen puoli pitää pintansa ja pystyy kehittämään kilpailukykyään. En haluaisi julkisen järjestelmän rapautuvan sellaiseksi, ettei kukaan enää halua käyttää sitä.”
Keskittäminen voisi olla Mäkisen mielestä esimerkiksi yöaikaista päivystystä sairaaloissa tai ensihoitoyksiköiden laajempi käyttäminen pitkien etäisyyksien alueilla.
Vaikka vannoutunut kuntatyöntekijä onkin, Mäkisen mielestä kunnan ei välttämä tarvitse hoitaa kaikkea.
”Järjestämisvastuun tulee olla julkisella organisaatiolla, mutta tuotannon ei aina tarvitse olla. Jos on pakko ulkoistaa, ulkoistaisin mieluiten jonkin koko toimintayksikön ja miettisin hyvin tarkasti, millä kriteereillä palvelun laatua seurataan.”
Perusteena on, että toimintaa on vaikeaa kehittää, jos työntekijöillä on eri pomot.
Myös osaoptimointi eli hyödyn etsiminen pienistä palasista saattaa olla lopputulokseltaan kokonaisuudelle haitallinen.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
