kirja Novellin tekemisen taitoa

Kittilässä vuonna 1961 syntyneen Janne Huilajan kolmas novellikokoelma, yhdeksäs teos ansaitsee kiitoksen. Ilmaisu on tiivistä repliikkejä myöten. Tilanteet ja tunteet välittyvät. Mitään hän ei selitä puhki, mutta silti lopetus ei jätä koskaan tyhjän päälle. Lukija osaa tehdä viimeiset lauseet mielessään.

Heti aloitusnovelli Hevonen on mainio. Lapsiperheen äiti putoaa ratsun selästä ja saa ison mustelman. Kohta perhe lähtee kylpylälomalle. Mustelmaa ja puolisoa tuijotellaan. Loppukäänne on odottamaton.

Minä-novellissa hämillinen nuori mies löytää identiteettinsä, mutta se ei käy kivuttomasti.

Väisäsen pojat -tarina kuvaa herkullisesti viidesluokkalaisten vintiöitten sympaattisen opettajan, joka ei pienistä hätkähdä ja saa siksi villikoitten arvostuksen.

Laaja novelli Turistit sijoittuu Lapin perukoille. Kolme saksalaista pyöräilijää joutuu paikallisten velmujen pyöritettäväksi. Sodan aikaiset tapahtumat muistetaan. Huilaja näkee alkoholiriippuvaisten henkilöitten pintakohelluksen taakse ja piirtää lopulta satuttavia kohtalokuvia. Novelliin sijoitettu armeijatakauma olisi joutanut pois.

Sen sijaan osastossa Pieni armeijasikermä on simputusepisodeja, jotka tuovat oman tragikoomisen lisänsä paljon kerrottuihin inttitarinoihin.

Myös viimeisen osion tarinat kantavat ja kertovat tekijän monipuolisuudesta.

Lopetusnovelli Kiitos käynnistä jättää lukijalle hyvän mielen.

Lapista Suomi on saanut useita arvostettuja prosaisteja Oiva Arvolasta, Timo K. Mukasta, Pentti H. Tikkasesta ja Veikko Haakanasta lähtien.

Janne Huilaja jatkaa hienosti perinteitä. Hän luottaa yleiskieleen, eikä hae tehoja murteesta tai vaikeaselkoisuudesta.

ANELMA JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN

Janne Huilaja:

Hevonen. 175 sivua. Karisto.

Avaa artikkelin PDF