Metsissä olisikirveelle töitä
Talouden haasteet huomioiden on vaikea käsittää viimeaikojen uutisia suomalaisesta metsätaloudesta. Jalostava teollisuus on ajanut
tuotantoaan alas, puuenergian
käyttötavoitteet jumiutuvat päätösten ja tahdon puutteeseen, talousmetsät muuttuvat hoitamattomiksi pöheiköiksi.
Hienoja ohjelmia metsä- ja biotalouden kehittämiseksi ovat laatineet useat työryhmät kulloinkin valtaa pitäneen hallituksen komennosta. Metsäalan väki on 2000-luvulla istunut seminaareissa ja komiteoissa housunsa puhki.
Ohjelmat ja seminaarit ovat toki tarpeellisia, mutta tuotantoa ja sen kilpailukykyä ne eivät pysty korvaamaan. Metsä ja sen jalostus arvokkaiksi puutuotteiksi ja energiaksi kaipaisivat nyt rohkeita päätöksiä ja aitoja kannustimia.
Massa- ja paperiteollisuuden ongelmat tulivat ulkoa, eikä tarvittavaa apua pystytty kansallisesti järjestämään. Venäjän puunsaannin takkuilu ja kallis euro tekivät tehdaspaikkakunnilla rumaa jälkeä. Sulkemispäätökset murjoivat kotimaan puukauppaa ja aluetalouksia.
Rakennemuutokseen etsittiin lievitystä verokeinoin sekä laajalla metsäenergiaohjelmalla. Verokeinot toivat tulosta, mutta pienpuun energiakäytön tukeminen jumittui EU:n komission vastustukseen. Oman arvionsa ansaitsisi sinänsä se nöyryys, jolla petu-tukea kiikutettiin komission arvioitavaksi.
Suomen kauppa- ja vaihtotaseet ovat kääntyneet alijäämäisiksi. Nettomääräinen rahavirta käy maasta pois. Julkisen talouden velanotto ja kansakunnan hyvinvointi eivät nykymenoa kestä.
Myös maan hallitus on peräänkuuluttanut
vientiin kelpaavan ja tuontia korvaavan tuotannon kasvavaa tarvetta. Näitä molempia palvelisi metsävaroihin perustuvan tuotannon voimakas lisääminen.
Kestävä metsien hoito sallisi kymmenien miljoonien kuutioiden vuotuiset lisähakkuut. Järkevässä jalostuksessa tämä määrä muuttuu miljardeiksi euroiksi ja tuhansiksi työpaikoiksi.
Suomella ei ole järkeä eikä varaa lahottaa metsää talouden perustana.
Mikäli metsään liittyvää tuotantoa ei kyetä lisäämään, uhkaavat sekä metsät että niihin liittyvä osaaminen rämettyä. Betonin suosiminen on syönyt puurakentamisen osaajat vähiin – tämä heijastuu myös koulutukseen.
Alan huonot uutiset ovat vähentäneet suomalaisten kiinnostusta omiin metsiinsä. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan neljäsosa maamme talousmetsistä on seissyt vähintään viimeiset 30 vuotta koskemattomina (MT 28.3.). Ei metsää tarvitse vuosittain käsitellä, mutta 30 vuotta kertoo jo yhden omistajasukupolven saamattomuudesta.
Toki koskematonta metsäalaa kasvattavat pienten metsätilojen lisääntyminen ja tilojen omistajien keskittyminen metsän ei-taloudellisiin arvoihin. Silti luku kertoo myös laajasta talousmetsien kasvun ja kasvukyvyn hukkaamisesta.
Talousmetsiä omistavat Suomessa yksityisten metsänomistajien lisäksi valtio ja metsäyhtiöt. Yksikään omistajaryhmä ei pääse metsänhoidon tarkastelusta läpi puhtain paperein.
Kyse ei kuitenkaan ole ensisijassa metsänomistajien saamattomuudesta – puun jääminen metsiin kertoo koko metsäalan heikentyneestä kyvystä tuottaa ja kehittää kilpailukykyisiä tuotteita.
Metsänomistajien vieraantuminen metsistään on katkaistava. Tämä haaste on kyettävä huomioimaan myös parhaillaan valmisteilla olevan metsänhoitoyhdistyksiä koskevan lain uudistuksessa.
Hallitus päätti kehysriihessään uusille ja kasvaville yrityksille suunnatusta kannustinpaketista. On hallituksen velvollisuus huolehtia siitä, että kotimaiseen puuhun perustuva
tuotanto ja sen uudet innovaatiot ja investoinnit ovat paketissa vahvasti mukana.
Perinteisen tuotannon lisäksi uusia avauksia
on jo nähty muun muassa nanosellun, älypaperin, biopolttoaineiden ja modernien puurakenteiden muodossa. Metsä on edelleen avainala Suomen menestykselle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
